United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juhana kuninkaan sodassa olivat Savolaisetkin ottaneet vilkasta osaa; sitäpä epäilemättä tarkoitti se vaakuna, joka siihen aikaan maakunnalle annettiin, tuo kultainen jännitetty joutsi. Linnan-isäntäin johdolla oli, näet, Savon rahvas toisinaan retkeillyt Aunukseen saakka. Toiselta puolen taas Pohjois-Karjalan sissikunnat olivat tuontuostakin ryöstäneet Savolaisten uutis-asutuksia Tavisalmella.
"Suomalainen Klemetti Kirjuri", joka siihen aikaan oli käskynhaltiana Savonlinnassa, oli Savolaisten "Lappiin", niinkuin näitä aloja silloin vielä nimitettiin, perustanut talon, jonka tarkoituksena oli suojella rajaa Venäjän-puolisten vaatimuksia ja anastuksia vastaan.
Kaikki nauroivat se savolaisten pehmeän leivän syönti oli heistä merkillistä jumalanviljan tuhlausta, kun kova oli paljon riittävämpää. Niin kuluivat päivät ja viikot alituisessa puuhassa ja uutuuden viehätyksessä.
Tappeluja hän ei ollut tällä retkellä voittanut, se on totta; mutta hän voitti Savolaisten sydämmet. Eikä ihmettä; sillä siinä oli Kustaa III:nnen väkevin puoli ja kenties Savolaisten heikoin. Muutamat suomeksi lausutut sanat: "Suuri kiitos pojat!" ainoat jotka kuningas osasi saattoivat jo nostaa alamaisen ihastuksen kukkuroilleen. V. 1790 vielä taisteltiin kunnialla Savonkin rajoilla.
Kaikki olivat savolaisten tavan mukaan puetut tummansinisiin vaatteihin; naisilla oli toisessa kädessä virsikirja, toisessa niistinliina, ell'ei tämä tasaisissa käänteissä ollut virsikirjan ympärille käärittynä. Niilo seisoi likellä portaita ja nojautui kirkon kiviseinään. Elä siihen vielä nukuttele, ilkkui Katri, odota toki siksi, kun kirkon penkkiin pääset.
Vaan sen asema oli ihan toinen kuin edellisellä vuosisadalla. Venäjän raja alkoi kohta Punkasalmen takana, vaikka koillisessa tosin Pohjois-Karjala oli jäänyt Suomen yhteyteen. Sitä vastoin oli Viipuri ja lähin meren-rannikko tullut Venäjän alueeksi. Savolaisten luonnollinen kauppatie oli siis katkaistu, se tie, jolla Savon terva oli ulos-viety ja suoloja maahan tuotu.
Eikö hurskas Götrik Fincke, Savolaisten hyvä ystävä, tahtoisi ruveta nuijamiesten puolelle rahvaan sortajia vastaan? Tästä asiasta lähetettiin Joroisista kirje Savonlinnaan. Mutta Fincke'n vastaus oli julma, niinkuin aian tavat yleisesti; sanansaattajilta hakattiin kädet poikki, ja ennen pitkää oli linnan sotaväki ajanut kapinoitsijat joka paikassa hajalle.
Keskitalo ja Uutela pitivät hevosista huolen, muut tavarat täytyi jäädä huomiseen. Uutela oli hyvällä tuulella valjastellessaan Liinua komeitten sulhaskärryjensä eteen. Hän piti itseään tavallaan jo kuin paikkoihin perehtyneenä ja nyökäytteli melkein tutunomaisesti päätään ajaessaan asemalta poistuvien savolaisten ohi.
Kaikki olivat savolaisten tavan mukaan puetut tumman-sinisiin vaatteihin; naisilla oli toisessa kädessä virsikirja, toisessa niistinliina, ell'ei tämä tasaisissa käänteissä ollut virsikirjan ympärille käärittynä. Niilo seisoi likellä portaita ja nojautui kirkon kiviseinään.
Näytti siltä kuin hän olisi kumppaniensa etupäässä ajanut vihollista takaa; hänen käyntinsä oli tasaista ja nopeata; hopeaiset hapsensa, jotka olivat yhtä valkeat kuin lumi allansa, valuivat hänen hartioillensa; silmissä paloi sama tuli kuin pitkää aikaa ennen, hänen seisoessaan ensimmäisessä rivissä kun Venäläiset hyökkäsivät pienen Porrassalmen ylitse ja kunnaalla kävivät Savolaisten kimppuun; ei sanaakaan tullut hänen huuliltansa, ennenkuin hän astui kotonsa kynnyksen ylitse.