United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta laamanni seisoi ääneti ja kolkkona. Sinä iltana lausutut sanat olivat herättäneet hänen uinahtaneen huomionsa ja katsahtaessaan Eliseen ja Jacobiin hän tunsi lattian horjuvan allansa. Hän huomasi mitä tapahtui ikkunan luona ja hän hengitti syvään. Myrsky kohosi hänen rinnassaan. Kääntäessänsä pois katseensa kohtasi hänet katse, joka tutkivasti, läpitunkevasti oli luotu häneen.
Kesäkuun 19. päivänä saapui hänen majesteettinsa kuninkaallisella kaleerilla Seraphimilla silloin rakenteilla olevaan Viaporin linnaan ja ilahutti seuraavana päivänä Helsinkiä läsnäolollaan. Valitettavasti on ajanhammas hävittänyt kaikki tässä tilaisuudessa lausutut puheet ja runot.
Eikö tunnu sinustakin kuin nämä sanat olisivat kauttaaltaan lausutut teidän kodistanne? kysyi hän. Se on useimmissa suhteissa hyvä koti, mutta se tahtoo sitoa kristillisyyden liialliseen ahdashenkisyyteen, sallien sen siten polkea luonnonlahjain kasvantaa, jotka kuitenkin ovat nekin taivaallisen Isän armolahjoja. Anna nyökäytti päätään myöntävästi.
Kirjoitukset ovat kirjoitetut tahi oikeammin lausutut rakkaalle pikakirjurilleni erityisinä lepohetkinä, jotka säästin työelämästäni. Niin muodoin ei aina ollut silmäni edessä, minkä jo kerran olin sanonut. Ehkäpä minulle muistutetaan: "Miksi sinä sitten kirjoitat kirjoja, vaikka sinulla on niin vähän aikaa?"
Mutta kun ne nyt kerran olivat lausutut ja kun hän oli lisännyt: "niin, se on päätetty", loisti hän tyytyväisyydestä, niinkuin kestetyn tuskallisen leikkauksen jälkeen. Hän seisoi siinä niinkuin sankari, joka on voittanut juuri silloin kuin tappiosta jo kaikki olivat varmat, antanut itsensä voiton hinnaksi.
Hänen näin miettiessä Johannes, joka oli istunut sisään päin, selin akkunaan, melkein kertaakaan liikahtamatta ja asentoansa muuttamatta, nousi yhtäkkiä ylös, ja vähän juhlallisesti, nyykäyttäen päätään omien sanojensa vahvistukseksi, sanoi: Minä rupean papiksi! Kumma oli se vaikutus, minkä nämä hiljaisella äänellä, sekasorron keskellä lausutut sanat tekivät Henrikiin ja äitiin.
Taas kohosi syvä huokaus hänen rinnassaan, ja ajatuksensa näkyi vähitellen siirtyvän tuonne surullisten muistojen avaruuteen. Sen ilmaisi utuinen kyynel, joka verkalleen vieri hänen kummallisesti väräjävälle poskelleen, ja ne katkonaiset, kuiskaamalla lausutut sanat, jotka milt'ei tietämättänsä luiskahtivat hänen huultensa välitse.
Kulungista vastaisi hän kyllä itse, kun vaan kaikki kävisi salassa. Puoleksi lausutut sanat ymmärsivät ystävät.
»Miksikäs minä tulisin takaisin?» huusin heille vastaukseksi. »Tulkaa te tänne!» »Kymmenen puntaa sille, joka ottaa tuon pojan kiinni!» kuulin lakimiehen huutavan. »Hän on heidän rikostoverinsa. Hänet oli asetettu tänne puhuttelemaan meitä.» Kuulin nämä sanat aivan selvään, vaikka ne olivatkin lausutut sotamiehille eikä minulle, ja minut valtasi kauhu, jota en koskaan vielä ollut tuntenut.
Näitä sanoja hän usein kertoeli itsekseen, ne hänestä kaikuivat niin lempeästi, niin soinnullisesti, vaikka olivat lausutut raa'alla murteella, vieläpä itse murrekin oli niiden kautta saanut erinäisen vienouden ja suloisuuden.