United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei hän ilmahkaan olisi saanut erinomaisen korkeata käsitystä elämästäni ja kotioloistani, niinkuin hän tuntui halveksivan kaikkea porvarillisuutta ja jokapäiväisyyttä, mitä sitten nyt! Ja Antin tyytymätön katse pani harmini nousemaan kukkuroilleen. Katsopa tuonne, Lyyli, katso koiraa kadulla!
Sukulaisteni kauhistus kasvoi ylimmilleen, kun me muutimme pääkaupungista ja asetuimme maalle. Minä itse en suinkaan vähimmin kärsinyt tästä. Se nosti mullistuksen kukkuroilleen.
Kun sitte vielä lisäksi loukkasin käteni ja tulin kuukauden ajaksi työhön kokonaan kykenemättömäksi ja kun onnettomuutemme tähän aikaan joutui kukkuroilleen sen kautta, että vaimonikin sairastui, niin ajattelin: koska Jumala on meidät unhottanut, voinhan minäkin hänet unohtaa. Neiti Hyvönen. Kovin väärin teitte siinä, että heititte luottamuksenne hyvään Jumalaan! Häyrinen. Niinhän teinkin. Mari.
Seinällä oli mitättömiä kuvia ja rumasti tehtyjä valokuvia kallisarvoisten taulujen rinnalla. Kaikki pöydät ja kaapit olivat sekaisin täytetyt kukkuroilleen joutavalla talonpoikaisrihkamalla ja oikeilla arvokkailla marmori- ja alabasterikaluilla. Näytti siltä kuin kaikki, mitä talossa oli sekä romua että taideteoksia, olisi asetettu näytteille tähän huoneeseen.
ANTONIUS. Tuo siis on hänen vastuunsa? EUPHRONIUS. Niin, herra. ANTONIUS. Kuningatar siis armon saa, jos minut Hän uhraa. EUPHRONIUS. Niin. ANTONIUS. Sen kuulkoon hän. No, laita Nyt Caesar-pojalle tää harmaa pää, Niin herrauskunnilla hän kukkuroilleen Sun toivehesi täyttää. CLEOPATRA. Tuoko pää? ANTONIUS. Palaa ja sano: hällä kukkeimmallaan On nuoruus, mailma hältä vartoo suurta.
Heti aukeni taas ovi, mistä emäntä kantaen isoa kirkasta kahvipannua ja tytöt tuoden suuria juustoleipäviipaleilla kukkuroilleen täytettyjä vateja tulivat sisään ja kantoivat ne pöydälle. Hetvi levitteli pöydän vierelle tuodusta astiavasustaan kaksin käsin kahvikuppeja pöydälle.
Tappeluja hän ei ollut tällä retkellä voittanut, se on totta; mutta hän voitti Savolaisten sydämmet. Eikä ihmettä; sillä siinä oli Kustaa III:nnen väkevin puoli ja kenties Savolaisten heikoin. Muutamat suomeksi lausutut sanat: "Suuri kiitos pojat!" ainoat jotka kuningas osasi saattoivat jo nostaa alamaisen ihastuksen kukkuroilleen. V. 1790 vielä taisteltiin kunnialla Savonkin rajoilla.
Sitten hän menee tupaan ja sanoo emännälle: »Tuo vettä, vihainen piika, Käsiäni pestäkseni Veristä pahan isännän, Häijyn miehen hurmehista!» Näiden sanain kautta tuli pilkan ja häväistyksen mitta niin kukkuroilleen täytetyksi, että nyt kosto voi joka silmänräpäys ryöpsähtää siitä esiin kaikki tuohoovana koskena.
Vapaaherran suuressa, upeasti sisustetussa asunnossa oli ilo ylimmillään. Oli syntynyt pieni tyttö, kauvan odotettu, sydämmellisesti tervehditty vieras, ja kohottanut talossa asustavan onnen kukkuroilleen. Kaikkia, mitä elämä voi tarjota, oli täällä ennestään yllin kyllin: rikkautta, arvoa, terveyttä, kunniaa ja rakkautta.
Pitkä pöytä notkui kulta- ja hopea-astioitten painon alla, jotka olivat kukkuroilleen täytetyt kaikenlaisilla harvinaisilla herkuilla. Tämän pöydän päässä istui herttua, ja hänen oikealla puolellansa, istuimella, joka oli korkeampi Kaarlen omaa, oli kuninkaallinen vieras saanut sijansa.