United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirjoita ylhäälle: 'Arvoisa veljeni', sitten alemmas: 'Tiedättehän kuinka totinen ystävyyteni teitä kohtaan on. Tahdon siitä antaa teille uuden osoitteen. Kreivi Campobasso, jonka niin suuressa arvossa pidätte, aikoo teitä pettää, ja tekee minulle tarjouksia siinä mielessä." "Kuinka!" kirjuri huudahti; "mutta sitten hän rupee epäilemään, ja..."
Se on karhumakirje meidän puodista, oikein ankara lisäksi. KIRJURI. Mitä?! Karhumakirje?
Niin, kuta kauemmin tuota ajattelen, sitä enemmän vaan pääni siitä pyörälle käypi. NEITI. Niin, se on vielä hyvin kaukana tuolla Jyrkkämäen kohdalla vasta kuuluu kello mutta se tulee semmoista hirmuista vauhtia, että kyllä se tuossa tuokiossa on täällä. Mutta missä postimestari itse on? KIRJURI. Missä lienee.
HELMI. Vai niin, sitten minä olen pudottanut sen muualle KIRJURI. Ei, kuule, kyllä se täällä onkin HELMI. No, mitä sinä sitten valehtelet! Anna se tänne! KIRJURI. Minä aioin sen pitää vaan siksi kun olisin tavannut sinua mutta HELMI. Joutavata! Anna se tänne vaan! KIRJURI.
Kirjuri oli sama mies, jonka kanssa Yrjänä oli puhellut edellisenä päivänä. Kun tuli Yrjänän vuoro tulla esiin, hän käski tämän tuoda esiin kelkkansa ja näyttää nahat, jotta ne tarkastettaisiin ja arvioitaisiin. Tätä tehtäessä tuli herttua sattumalta ulos.
Luuletteko, että köyhä kirjuri uskaltaisi ruoska kädessä kosia rikkaan miehen tytärtä rikkaan miehen, joka sitäpaitsi on majuri ja ritari? Kummellund. Mitä ihmeen elämää se on? Vesterkvist. Niin, mitä ihmeen elämää se on? Aa, se on majurin renki, joka heittää 100 tynnöriä kultaa alas portaista. YHDEKS
Niin näyttelivät nämä molemmat nuoret kauan aikaa hupaisaa romaania: Amos luuli itsensä rakastetuksi ja Dorotheaa huvitti, että hän sitä luuli. Mutta eräänä aamuna astui räntmestari Amoksen luo ja ilmoitti hänelle, että hän oli oivallisin kirjuri, mikä hänellä koskaan on ollut, mutta hän oli hänelle liian kaunis.
He aikoivat asettua Helsinglantiin, jossa heillä oli sukulaisia. Monta päivää he olivat oleskelleet täällä ja olivat hyvillään herttuan kotiintulosta, kun saattoivat toivoa pääsevänsä pian hänen puheilleen. Tämä onnistuikin seuraavana päivänä, jolloin suomalaiset kutsuttiin portaitten luo, josta herttuan kirjuri Eerik Yrjönpoika kuunteli heidän asiaansa.
POSTINHOITAJA. Tuollako tavalla sinä dejoureeraat, häh? POSTILJOONI. Enhän minä mitään POSTINHOITAJA. Pysy sinä vaan valveilla, muuten varo itseäsi! Saisinko ostaa kahdenkymmenen pennin postimerkin? POSTINHOITAJA. Hyvin mielelläni, tyttöseni. Sihteeri, katsokaapas tänne! KIRJURI. Mitä? Jassoo en huomannutkaan.
POSTINHOITAJA. Se se on valhe! Eikö postimestari niin sanonut? KIRJURI. En, enhän minä en minä kuullut KAUPPANEUVOS. No, kyllä tuosta kohta selkoa otetaan. Sillä asia on sitä vaikeata laatua, ett'en millään muotoa voi sitä jättää, minä kun olen pakoitettu tuosta kunnianloukkauksesta viemään teidät oikeuteen. POSTINHOITAJA. Mitä? Oikeuteen? Se on sikamaista!