United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuret läjät sykkyräisiä nuoria olikin valmiina, kun kaksi kattilallista lohta oli tuhalla kypsynyt. Syömään asettuivat nyt miehet ja iloitsivat kuin ainakin suuresta saaliista eivätkä olleet kuulevinaan korvia särkevää, katkeamatonta itkun ulinaa. Herrakin itki turskien ja niskaansa pidellen voivotteli sydämensä pohjasta. Mikolla ei syönti luistanut, palat pyrkivät vain pyörimään suussa.
Kaikki nauroivat se savolaisten pehmeän leivän syönti oli heistä merkillistä jumalanviljan tuhlausta, kun kova oli paljon riittävämpää. Niin kuluivat päivät ja viikot alituisessa puuhassa ja uutuuden viehätyksessä.
"Oh, ei minulla ole suuria vaatimuksia. Voithan muuttaa vain sängyn tähän saliin, niin kyllä minä tähän yhteen huoneesen tyydyn." "Mutta mitenkä, jos vieraita tulee?" "Vieraitako? Teidän asemassanne ei toki koskaan pidettäne syönti- eikä juontikemuja? Minulla kyllä on varaa käyttää luonani vieraita, mutta minä en sitä koskaan tee." "Lapset, tulkaapa nyt sisään ja tervehtikää kauniisti täti Teaa."
Vaikka Englannin miesten ahneus ruuan kimpussa oli siihen aikaan sananlaskuna se on: skotlantilaisilla sananlaskuna näytti englantilaisvierasten syönti kuitenkin aivan mitättömältä, jos sitä vertasi kapteeni Dalgettyn summattomaan ahmimiseen.
Siitäkin palvelija oli lähtenyt heinäajan rinnassa pois, mutta kyllä silti päästiin heinästä irti ennen kuin toisissa taloissa. Mutta teillä on syönti nyt. Aamiaisruoat ovat ladossa. Minulla on pirtti lämpiämässä, minun täytyy kiirehtiä sinne, sanoi Auno ja puoleksi juosten lähti kotiin. Mikko lähti kävelemään latoon päin ja sanoi: Lähdetäänhän syömään.
Käytiin taas kuuntelemassa ja sitten ruvettiin syömään, vaikka ei keitto tainnut varsin kypseksikään keritä tulla; jäähtyä ei ollenkaan. Syödessä kehuttiin miehissä Mustia, että se on niin "terhakka" ja hyvä oravan löytäjä. Ei muiden syönti ollut vielä lähestulkoonkaan lopussa, kuin isäntä jo lähti mennä hamppaisemaan, pyssy olalla, pellon taakse.
Jos minulta kielletään muun kuin kasvien syönti, niin silloin minäkin vetäsen oman rajani: en lue eläinkuntaan muita kuin oman itseni ja syön kaikki muut, luen ne kasvikuntaan, näetkös." Ponnistaen viimeisetkin voimani sain heikolla äänellä sanotuksi: "Rakas Esa, hae jostain minulle hyvä pihvi!" "Kyllä!" Mutta ennenkuin hän ennätti ovelle asti, lisäsin: "Puljonkia myös.
Olin lukenut ja merkinnyt muistiin, että nämä perhot ajavat jotenkin saman asian ja että Coch-y-bondhyä ottaa silloin, kun efemeroja on vähän niinkuin nyt oli. Sainkin sillä joitakuita. Perhon syönti oli siis vihdoinkin alkamassa. Ja yht'äkkiä ne, nuo tavalliset pienet ruskeat ja harmaat keväiset koskiperhot, ilmaantuivatkin, kun olin niitä viikon verran odottanut.
Mutta silloin juuri murhe saapui: kerrotaanpa, kesä muuan tuli, korpraali ei ollut entisellään, käynyt hält' ei syönti eikä sounti, usein unhotti hän airon aivan, päästi pitkänsiiman purren alle, vaarin ottanut ei, vaikka koho kokonaan jo veden alle painui. Tuumi everisti: »Vanhaks tullut on jo Matti, honkiin horisevi, mutta niinhän käypi meidän kaikkein.» Mietti noin, ja koki miestä sietää.
Hän juoksi alas voidakseen tuvan ikkunasta muun väen mukana katsella rajuilman tuloa. Mutta siellä ei ollut ketään, ei elävää sielua, vaikka oli päivällisaika. Heikki pysähtyi keskelle tuvan lattiaa. Syönti näkyi väeltä jääneen kesken. Tuossa pitkän ruokapöydän päässä oli jonkun piikatytön liina, niinkuin juostessa siihen jätetty.