United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lappalaiset ahmivat kakkusia, ruisjauhopiirakoita, savustettua lohta ja kylmettynyttä poronmaitoa, jok' oli sekoitettu "variksenmarjoilla." Yövahti valppaan koiransa, Tschalmon, tuon nelisilmän kera, laitettiin laitumelle poroja kaitsemaan ja vartioimaan, mutta jäljelle jääneet lappalaiset, päät toistensa polvilla, latoutuivat levolle tulisijan ympärille. Nuo matkustajat liittyivät likelle heitä.
"Pierro, mikä sinuun on mennyt, etkös tahdo seurata! Tietysti siellä menee annos lohta rukkaisiin, eikä se olekaan aivan vähäinen." "Ei, ei, minä en seuraa." "Pierro, oletkos vimmattu!
Kyll' on minun lankoiseni Kyll' on minun lintuiseni Kyll' on huolta huolitellut Kyll' on murrellu muretta Tämän tunnin tarpeheksi Tämän kuuron kunniaksi Kyll' on minun lankoiseni Kyll' on minun lintuiseni Kyll' on huolta huolitellut Aret on käynyt atran kans' Pyhät on käynyt pyssyn kans'. Aret on pyytänyt ahvenia Pyhät pyytänyt pyyn lihoja. Mitä on lohta Laukahassa Mitä on vimpaa meressä?
Huomenaamuna oli Aaro hiipinyt ylös ennen auringonnousua ja mennyt uistelemaan. Ja kun yli tunturien paistava aurinko rupesi punottamaan kuusten ja honkain latvoja, kantoi Aaro kahta suurta lohta. Nouskaapas katsomaan, minkälaisen kannen alla ovat lohet, sanoi hän nuotion luo tultuaan.
Suuret läjät sykkyräisiä nuoria olikin valmiina, kun kaksi kattilallista lohta oli tuhalla kypsynyt. Syömään asettuivat nyt miehet ja iloitsivat kuin ainakin suuresta saaliista eivätkä olleet kuulevinaan korvia särkevää, katkeamatonta itkun ulinaa. Herrakin itki turskien ja niskaansa pidellen voivotteli sydämensä pohjasta. Mikolla ei syönti luistanut, palat pyrkivät vain pyörimään suussa.
Siinä nähtiin Tay-joen mainiota lohta, siinä myös hyvänmakuista merikalaa Dundeesta muita herkkuja ei par'-aikainen paaston aika sallinut ja runsaasti oli tarjona viiniä, olutta sekä mettä kalan alas huuhtomiseksi.
Hyvä kelpaa! ajattelin minä ja mielistyin miesten kaikkiin tuumiin. Oivallista lihalientä ja ohraista rieskaleipää ja lohta sain minä syödä vatsani täyteen, josta meni minulta kolme lusikkaa. Kun olin syönyt, rupesin katselemaan Oulun kaupunkia mereltä päin. Kovin oli se sieltäkin katsottuna kaunis.
"No niin, no niin, voimmehan sen tehdä," sanoi kaikkitietävä, heittäen sivusilmäyksen ystäväänsä. "Niin, se on tietty, kun Svaning välttämättömästi siten tahtoo." "Mutta tämä ei lempo olkoon käy päinsä. Svaning seuraa meitä. Minä olin eilen Barinsella, hän oli saanut Halmstadin lohta... Se on mukavaa näin aikaisin, mutta se on lemmon kallista. Menemme kuitenkin sinne."
Kuulkaa, sanokaa minulle, mitä varten minä olen täällä? GRANSKOG: Te olette kutsuttu illalliselle. KERTTU: Kuka kutsuu? GRANSKOG: Minä. KERTTU: Miksi me emme syö sitten? Minusta näyttää niinkuin tuossa olisi pöytä katettu. GRANSKOG: Niin minustakin. Sallitteko. KERTTU: Tämä on mainiota. Siitä on niin pitkä aika kuin minä olen syönyt ravintolassa. Sardellia, hummeria, kaviaaria, ai, ja lohta.
Mutta kun sitten oli Siuruasta lähdetty kotitaipaleelle ja päästy kylän näkyvistä metsän suojaavalle tielle, poikkesi isäntä tiepuolessa olevan kuusen juurelle, laski konttinsa selästään ja sanoi: »Tosi se on kun sanotaan, että kylkeen on kyläinen syönti. Ei ole toviin ollut niin nälkäistä päivää kuin tämä päivä. Mutta vieläpä täällä kontissa on leipää ja lohta, kyllä sitä nälkä pakenee.»