United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan kun hän juuri sai nuo sanat sanoneeksi, kaatui hän seljälleen maahan. Jaakko oli potkaissut häntä rinnan alle ja veri rupesi tulemaan hänen suustansa. Tämä oli surkea näytelmä enkä minä tahtonut voida katsella sitä, sillä kovasti se hirvitti minua ja kaikkia läsnäolevia, kun tuon kauhean, karvoja pöyhistävän työn teki oma poika.
Niin, että kuuden tuhannen tuloista vähintäänkin otetaan vero ... sitä uhkasivat. Herran silmäpohjassa välähti kiilto peiliä vasten kuin vihaisen koiran. Kuudesta tuh...! kyllä minä niille rosvoille vielä...! Ja sen minä näytän, että vaikka talo menköön ja kaikki maata myöten...! Hoi! Hoi! Piika syöksähti salin yli, niinkuin olisi häntä potkaissut joku. Tule sinä sukkelammin, kun sinua huudetaan!
Mutta sääliäkin sitä miesparkaa piti; hän oli niitä, jotka maailma oli hylyikseen potkaissut ja joiden elämä vuoteen ja kapakan välillä ei suuresti eroa luontokappaleesta.
Tamma on takajalallaan potkaissut, ja harakka on lentänyt aitan katolle. Sieltä se nyt surkein mielin alas maahan katselee. Matti jo kolistelee porstuassa. Hyvää päivää, herra rovasti! Päivää mitäs Matille kuuluu? Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille ... on tuo vähän kuivahka ilma. Kaksikymmentä raatia on pakkasta. Matti istuu, onhan siinä puuta. Onpa tuota saanut istuakin.
Niinkuin kuitenkin useen tapahtuu tämmöisissä kohden, oli väli väärin laskettu, ja liekit alkoivat ojennella halkinaisia kieliään niin likelle vangin kasvoja, että luultavasti olisivat muutamassa silmänräpäyksessä lopettaneet hänen elämänsä, jos ei muuan indianilais-nainen samassa olisi tunkeutunut katselijain välitse aina tulen luokse ja potkaissut palavia puita sinne tänne.
Siinä on joku kivi jalkani alla saattanut sijaltaan kääntyä, mutta en minä niistä ainoatakaan ole potkaissut veteen, sen voi Ville todistaa. Ville, missä olet!" "Täällä!" huusi Ville vähän matkan päästä, vuoren kolosta, minne hän nuoruuden notkeudella oli kiivennyt. "Mitä sinä siellä teet, täällä sinua tarvitaan", huusi hänen isäntänsä. "Kirveen löysin", vastasi Ville. "Ahaa!
Iso hyökyaalto löi samassa laidan yli, ja vene oli kaatua, koski kun painoi suurella voimalla. Samassa kun Villen airo katkesi, oli ukko potkaissut ankkurikivensä veteen ja pitäen ankkuriköyden käsissään laskenut veneensä koskea alas. Sekunti sen jälkeen, kun veneemme törmäsi kiven kylkeen, seisoi ukko samalla kivellä, hänen veneensä kelluessa koskessa monta syltä alempana.
Sveru on potkaissut talosi rikki, ja äiti on lähettänyt sinut ilman nuttua kylmään tuuleen. Ei, ei, Sveru saakoon uuden hatun ja äiti puuvillahameen, niin tulevat he molemmat hyviksi. Sinä olet toivonut neljä lahjaa yhden sijasta. Olkoon menneeksi, sinä saat ne! Mutta nyt on sinulla ainoastaan yksi sormi jälellä. Toivo nyt jotain oikein järkevätä itsellesi! Vasemman käden pikkusormi!
Varmaa vaan on ett'ei mitään tapahtunut hänen lapsuutensa aikana, josta hänelle olisi ollut pahoja seurauksia. Hän ei pudonnut kaivoon, eikä suohon, eikä hevonen häntä potkaissut. Hän kasvoi pitkäksi ja hoikaksi, mutta samalla voimalliseksi ja kestäväksi. Ei mikään lapsentauti ollut heikontanut hänen ruumistansa.
Sepä olikin oikein hyvä poika. Mutta missä sinä nyt olet, kun noin hienoissa kävelet? Olen rehtori Mellilän kasvattipoika. Tosiaankin! Onpa sinua onni potkaissut. Niin kai on, vastasi Joju huoaten. Tästä portista minun täytyy mennä. Hyvästi, Veitikka. Joju jäi kadulle. Hän oli nyt aivan lähellä Albertinkatua, missä hänen vanhempansa asuivat, ja oi, kuinka hän halasi mennä tuohon huonoon kotiinsa.