Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kaarroksen takaa kilahti heleä kello ja näkyi joukko syödä nykyttäviä lampaita niiden kohdalla aidalla keikkui avorintainen, liinahousuinen lammaspoika. Matkamiehen mieli ilostui että edes lampaat ja lammaspoika olivat entisellään. »No päivää!» tervehti hän poikaa kuin vanhaa tuttavaa. »Kenenkäs poikia se mies on?»
Ei tahdo tulla täältä kautta ... sanoo kernaammin menevänsä puotikamariin ensin ... olkaapas hiljaa, kun ei kuule mitään... »Onko siellä paljon vieraita?» kysyy. Ei sano vallesmanni olevan paljon... »Kenenkäs ne on nämä kaikki hevoset?»...
"Mutta kuuluukos se pappilan viljely papin toimiin?" kysäsi rovasti. "No kenenkäs se sitten, jos ei papin?" "Onhan se niinkin tavallaan, mutta sielunpaimenhan papin on etupäässä oltava." "Kyllä se rovasti vainaja oli hyvä saarnamies! Yhtä Jumalan sanaahan ne tosin kaikki papit saarnaavat, mutta ei se kaikkien saarna ole yhdenmakuinen. Mutta kyllä se rovasti vainaja oli jalo saarnamies.
Etkö tuota itse paremmin tietäne, sanoi Viija. Petu huomasi, että nyt taitaa tulla kummat, jos tässä rupeaa hätäilemään. Jottako luulet tätä minun kirjoittamaksi? No kenenkäs kirjoittama se on? Olkoon kenen hyvänsä, mutta minä en ole lupaillut ketään ennen sinua. Niin, et muiden tieten, vaan mitenkäs siinä on, luepa. Olkoon miten hyvänsä.
Saakeli!» Hän katsahti neuvotonna lattiaan ja kynsäisi korventaustaa. »Aja menemään sinne!» huusi hän vielä perään ja hoivasi kädellään. »Kenenkäs se hevonen on?» kysyi Matti naurussasuin. »Pahuus itsekään tiesi, kenen se on.» Rupesi sitten pahkiloimaan, ettei jo illalla ajanut sitä mailta halmeilta.
Ei ole enää paavin usko oikea usko, huomautti joku mies kehästä, joka oli siihen ympärille syntynyt. Kenenkäs on oikea? Luteruksen. Sitten minä uskon siihen, mutta noitiin pilasen ja hän kääntyi perin ja teki häpäisevän liikkeen Panun edessä. Panu kääntyi pois, mutta silloin huusi pohjalainen hänen jälkeensä:
"Eihän meidän kesken kursailemista tarvitse," sanoi hän, "oommehan virkaveljeksiä, minä olen uusi opettaja. Teidänkö omanne tämä puutarha on?" "He, he, kenenkäs muuten?" vastasi vanhus; kaikkia hänen puheitansa seurasi kumakka, rinnan pohjasta tuleva nauru.
Lukkari niittää tuon Isonniityn kuin mies, vaikkei se ookkaan hänen. PELTONEN. Kuka sen on sanonut? UTRIAINEN. Komisarjus. Minä olen istuskellut ja pakinoinut hänen kanssaan kylän asioista. PELTONEN, Kenenkäs niitty on? UTRIAINEN, Se kuuluu Peltosen maahan. PELTONEN. Mitä sanoit! UTRIAINEN. Vanhat kartat sen asian todistavat.
"Mitä, mitä te sanoitte, Ivan Ignatjitsh?" kysyi kapteenin rouva, joka istui nurkassa, korttia pannen; "en oikein kuullut". Ivan Ignatjitsh, huomattuaan minun osoittavan paheksumista ja muistettuaan lupauksensa, kävi hämille eikä tiennyt mitä vastata. Shvabrin auttoi häntä pulasta: "Ivan Ignatjitsh", sanoi hän, "on hyvillään meidän sovinnostamme". "Kenenkäs kanssa sinä, veikkoseni, riitaannuit?"
Ja sitten lisäsin, hetken kuluttua: Kenenkäs sitten te näette? Ikäänkuin tietämättään vastasi hän: Hänen ainoasti hänen aina vain hänen! Hän seisoi hetken ääneti ja huusi sitten kovalla ja kauhistavalla kiljahduksella: Aina hänen, aina hänen vain! ja kaatui tunnotonna lattialle. Nyt edes tiesin mitä minun piti tehdä. Tässä kumminkin oli seikka edessä, minkä ymmärsin.
Päivän Sana
Muut Etsivät