United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seuraavana juhannuksena veivät Helka ja Topias Tapanin esikoisen ristittäväksi ja Topias pani pojalle oman nimensä. Samana päivänä täytti hän itse yksikolmatta vuotta ja samana päivänä luki Tapani hänelle perintöosuuden käteen. Antaessaan viimeisen setelin sanoi Tapani: "Nyt on oma kädessäsi." "Niin on... Ja tosi edessäni." "Eikä ookkaan kiviä kädessäsi!"
»Ei tuo ole taivas, Kaarlo,» Hän virkkavi toimessaan. »Sano, mikä se muu sitten oisi?» »Yläkertahan onkin vaan.» »No, missä se sitten on taivas.» »On kaukana, kaukana niin...» »Ei, eipähän kaukana ookkaan!» Niin siinä nyt väitettiin. Miten lienee päättynyt kiista, En kuullut ma loitompaa. Vaan kaukaa taivasta lasten Ei tarvitse tavoittaa.
Ja muista viime sääntöni: Ett' pelkäät Jumalaa Ja huudin tiet, se nähdäänki, Jos taidat ampua. Niin selvittääkin tekstiään Hän hattu korvalla; Ja vanha Pilkka, tiedetään, Ei ookkaan pilkkana, Sill' kenraalia julmempi Hän onkin muodoltaan, Ja korpraaliksi uljaaksi Hän syystä kutsutaan. ENSIMM
RAPP. Vai niin, hän suuttunut on kaiketi, Kuin moni muu, jo kohtaloomme kurjaan, Kun jano, nälkä, vaarat uhkaa aina. On maine, että venäläisten luona Ei ookkaan hullumpaa, ett' keisari Suo suojansa ja palkinnonkin niille, Kut häneen liittyvät; sen monelta Oon kuullunna ja senpä uskonkin. VON ST
Lukkari niittää tuon Isonniityn kuin mies, vaikkei se ookkaan hänen. PELTONEN. Kuka sen on sanonut? UTRIAINEN. Komisarjus. Minä olen istuskellut ja pakinoinut hänen kanssaan kylän asioista. PELTONEN, Kenenkäs niitty on? UTRIAINEN, Se kuuluu Peltosen maahan. PELTONEN. Mitä sanoit! UTRIAINEN. Vanhat kartat sen asian todistavat.
Moni poika minua toivottavi hukkaan, Vaan en minä monen pojan toivottava ookkaan. Silkkisaalin rinnalla ei pastihuivi passaa, Eikä kelpaa kehno poika tätä tyttöä vastaan. Omapa kulta tieossani, vaikk' ei ole lässä, Eikä koko kirkkoherran alustassa tässä. Minun kultani kaupungissa, kaupunki on suuri; Rakkaus on vahvempi kuin Turun linnan muuri. Kuopioss' on kultani ja olkoon terve siellä!
Paljonko tukkipoikain laulu maksaa, jota äsken lauloitte? Entäs se surulaulu Simmermannin kauheasta murhasta? Näin huudettiin yhtäältä päin, mutta toisaalta taas näin: Ne laulut ne on jo vanhoja! Eikö sillä enää uusia ookkaan? Eikö vereksiä enää painetakaan? On, on! Tässä on se ihana uusi murhevirsi Wieenin kauheasta tulipalosta.
Nätti tyttö olenki ja nätimmäst' ei lukuu; En minä tällä polvellani pojan viereen nuku. Nätti tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan, Enpä minä joka pojan halatakaan anna. Tyttö pieni hienonen, hintelä ja hoikka; Eipä minussa joka pojan vastinetta ookkaan. Paljon meillä poikia käypi, vaan ei minua vasten, Pikkuist' ennen päivän nousua katoovat kuin kaste.