Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Vesa kysyi Otolta: Kenenkäs poika sinä olet? Minäkö...? Sen Antti Juhanan. Entäs mitäs sinun isäsi tekee? halusi Vesa saada tiedon arvonimestäkin. Toinen vastasi: Se tekee työtä... Ja on minulla äitikin. Entäs onko teillä tupa ja kamari? tarttui nyt jo Helmikin tiedusteluun. Otto kielsi: Ei ole kamaria, mutta ompa meillä nyt koiranpentu ja se jo haukkuu.
Nyt huomasi Helkakin, että hänen vanhempansa olivat puhuneet totta. Nyt hän tunsi tarkoin, mihin talon varat olivat menneet. Vaan kenenkäs syy? Katkerata se oli ollut Helasta ensipäästä ajatella, että he olisivat köyhät. Mutta kaikkeenhan sitä ihminen taipuu. Vähän kerrassaan hänkin tottui elämään köyhien tavalla. Ei ollut enää piikaa eikä renkiä tarvis.
Ei, ei ole sisar, vastasi Nehljudof ihmetellen. Kenenkäs kanssa sinä olet täällä? kysyi hän pojalta? Minä olen äidin kanssa. Hän on valtiollinen, sanoi poika. Maria Pavlovna, hakekaa Kolja pois, sanoi tirehtööri, joka arvattavasti piti Nehljudofin keskustelua pojan kanssa laittomana.
Jo hyvän matkan päästä, pellavaloukun kohdalla nyykäytti hän päätään lapsille, sillä kun tiellään ensiksi lapsia kohtaa, niin ennustaa se onnea matkalle, mutta lapset eivät voineet nähdä sitä, enempää kuin surumielisyyttäkään emännän kasvoilla. Tultuaan lasten kohdalle, hän sanoi: "Terve, lapset! Mitäs te täällä näin varhain teette? Kenenkäs lapsia te olette?"
Kenenkäs muun kuin herttua... Herttua... Niin, herra! vastasi porvari, laskien äänensä vielä matalammaksi. Mutta kuinka te sen kaiken tiedätte? Ah, kuinkako minä tiedän? Niin, kuinka te sen tiedätte? Ei mitään puolta luottamusta, taikka ... te ymmärrätte. Minä tiedän sen vaimoltani, herra, vaimoltani itseltään. Ja hän ... keltä? Herra de la Porte'lta.
»Enpät puttoo», soperteli Lyyli. »Miksei Lyyli saisi katsella, kun te ongitte?» kysyi äiti. »Mutta kenenkäs syy, jos menee järveen?» intti Arvi. »Varoittaahan Lyyli, ettei mene?» »Valoittaa Lyyli.» Miina riisui lasten päältä ja Alma korjaili pukuaan. Pani sievän valkoisen esiliinan vyölleen ja kaulaan jonkunmoisen pitsilaitoksen.
Lähellä seisoi eräs hölmö kaksitoistavuotias poika kädet housuntaskuissa ja katsella töllisteli Liperin miehiä ihmeissään. Jussi kysyi häneltä: »Poika hoi! Kenenkä poika sinä olet?» »Kotilaisen!» tokaisi poika. »Kenenkäs se on tuo porsas?» jatkoi Jussi. »Ei se ole kenenkään!... Se vain muuten juoksentelee», selitti töllistelijä. Asia oli sitä myöten selvä.
"Kasperi!" sanoi vieras ja hänen kasvonsa värähtelivät. "Onko teidän talossa muuta Kasperia kuin sinä?" kysyi hän sitte toinnuttuansa hämmästyksestään. "Ei", vastasivat lapset. "Kenenkäs kaima sinä sitten olet?" "Minä olen enon kaima", sanoi Kasperi. Aina enemmän värähtelivät vieraan kasvot ja hänen ruumistansa vapistutti. "Missä hän sitten nyt on?" kysyi hän taas toinnuttuaan.
Oo-on, liverti hymyilevä tyttönen pitkään ja lisäsi: Ja on minulla äitikin, mutta sitä pitää hieroa. Kenenkäs tyttö sinä olet? Antti Soinisen. Onkos teillä naurista? meni Juntus jo suoraan asiaan, mutta Helmi epäsi herttaisena: Ei ole... Mutta Pinnasella on iso huhta. Se oli ilosanoma. Tiedätkös sinä missä se on? syventyi jo Vesa.
Helvettiin sillä passilla pääset. Ja jättäen Laurin siihen kääntyi hän Anteron puoleen: Entäs tämä toinen? Mikäs sinulla on hätänä? Kenenkäs selässä sinä tahdot taivaaseen ajaa? Luulet kai jo hyväkin ritari ja rakuuna olevasi? Rajalainen oli heitä matkalla neuvonut, ettei heidän pitäisi paheta, vaikka se kuinkakin tylysti heitä alussa kohtelisi, mutta tämä alkoi jo olla liikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät