United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin luulen myös olevan Himmeliinin laidan. Hänkin himoaa jotakin. Hän tahtoisi olla ylhäinen ja komea, olla hyvissä seuroissa, ajaa loistavilla kääseillä ja uljailla hevosilla ja niin pois päin. Ja kaikkea sitä himoaa hän sentähden, että ihmisissä asuu himo, salainen nälkä, salainen kalvava hiu'astus. Mutta eikös semmoinen himoaminen synti olekkaan, kysyi isäni.
Minkä Himmeliinin, kysyi Kreeta, mutta Matti oli totinen ja raappi korvallistaan. Sehän se näillä paikoin on maalarinvirkaa pitänyt, selitti isäntä ja kertoi, miten suuri "hunsvotti" tuo Himmeliini oli. Hän oli kulkenut maailmat halki maalaillen ja koirankuriansa harjoitellen.
Sitä ihmisyyden tuntoa mitä karkeankin pinnan alla usein piilee! Nämä jäykät miehet huomasivat nuot viallisetkin ihmisiksi. Kun ateria oli lopetettu, nousi Eero seisomaan, ja aivan niinkuin olis jokapäiväisimmän asian Yrjön luona toimittanut, astui hän ovesta ulos sanoen: hyvästi nyt ja kiitoksia paljo. Ja niin hän lähti. Pois lähdimme mekin Himmeliinin kanssa.
Sen jälkeen ei hän enää puhunut mitään. Me istuimme ja rupesimme veisaamaan: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Mutta Kreeta hengitti vielä muutaman raskaan kerran ja sammui niinkuin kynttilä ennen Himmeliinin pöydällä. Lopetan tämän kertomuksen Kreetan lopusta kysymysmerkillä, sillä kuka osaa selittää hänen elämänsä himmeän sadun? Kesäkuun 1 p. Tarkastin Mattia haudalla.
Epäilemättä oli hänkin kuullut aarnihaudasta, jossa juhannus-öinä tuli paloi, ja oli tullut sitä Perälän Topon kanssa anastamaan. Mitä lienee riivatulla nahassa, mutisi Matti ja viittasi minua tulemaan perässänsä. Hiivimme siinä nyt Himmeliinin perässä, koettaen pitää häntä nähtävissämme.
Sama viheliäinen alvokaati sinä näenmä olet vieläkin, sanoi hän tuskin kuultavasti ja istui jakkaralle. Minä löysin vanhan pistoolin Himmeliinin povitaskusta, ja hirveän suuren veitsen hänen tupestaan. Hyvä oli, ett'ei hän ollut tilaisuudessa niitä käyttämään. Mitäs nyt, Yrjö, noille kurjille tehdään, kysyi Matti.
Hevosta tarkastettiin kaikin puolin. Matti silitti sitä vasta karvaa, ja katso, ihme ja kumma! Karva oli juuresta valkeaa, päällä vaan, sanoi Matti, oli ohut "lakieraus", joka pian mustasi silittelijän kädet mustaksi. Kenen uuspeilin töitä lienee teko tällainen, uteli Matti. Kenenkäs muun kuin Himmeliinin, arveli isäntä.
Kiitä nyt näitä vieraita, että hengissä pääsit, sillä jos eivät he olisi tulleet niin Ota nyt Matti tuo tuominen ja sivele sillä vähäsen! Ja Matti piiskasi Himmeliinin, joka potki ja kiemurteli, huusi ja sadatteli, rukoili ja noitui. Vihdoin päästi Yrjö hänen ulottimensa pihdistä, potkasi häntä jäähyväisiksi ja lausui: olkoon opiksi kuri koiralle!
Ja todellakin hänen silmänsä hyväilee ulkokiiltoa; luulen ett'ei hänellä ole tuota sisällistä silmää, jolla pintaa syvemmälle katsoa voi; ja sentähden hän kai isävainajani hylkäsikin ja otti pramean Himmilän Kustaan. Kustaa, kesäkuun 15 p. Himmeliinin väki on, kuulemma, tullut uskoon. Sinne kuuluu kokoontuvan pyhä-iltasin, joskus arkionakin, kansaa kaikellaista.
Yrjö kääntyi ympäri, huomasi meidän ja sanoi: tulinhan yksin toimeen, susi meni kuoppaan, kettu satimeen; mutta hyvin teette, jos nostatte ketunkin pirttiin. Itse hän seisoi miettivänä keskellä lattiaa. Ja me nostimme rukoilevan Himmeliinin pirttiin. Voi Kustaa, siinäkö sinä nyt olet, sanoi hänelle Matti. Matti, Matti, auta minua, ettei tuo hullu mies saa tappaa minua, rukoili Himmeliini.