United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän jälkeen, kun kaikki työt oli tehty, aloimme veisaamaan virttä: Jo joutui armas aika ja suvi suloinen . Taisi tämän suvivirren viimeiset säveleet kuulua ulos, kun äitini isä eli vaarini astui ovesta sisään ja lausui tervehdyksen: onnellista juhannusta, rakas tyttäreni ja tyttäreni poika!
Kesällä on kuumaa, talvella on pakkanen. Totta on! Tuota, kyllä kai Toloskalla on aikaa? Minä kiehautan pikkuisen kahvia ja sitten kai tulette Helenan lapsen ruumista katsomaan. Minä menen sitä laudalta veisaamaan. Oikeinko Helena sitä suree? Sureehan se sitä. On se sentään oma lapsi. Onhan se! Hyvä Jumala sitä surkeutta, jota ihmiset ihan turhaan itsellensä saattavat.
Viitsit todellakin mennä sinne Siionin virsiä veisaamaan, noiden vanhojen akkojen kanssa. HANNA. Tulen minäkin vanhaksi aikaa voittaen. JUSSI. Laittaisivat ensin vaatteita kylmän ilmanalan lapsille. TEUVO. Ajattelin juuri sanoa samaa. JUSSI. Ja antaisivat neekerien olla oloillaan, niin pysyisivät ehken paljon onnellisempina. TEUVO. No, varmaan. Kun saisivat elää luonnollista elämää
Vaikka olin aivan nuori ja pieni, käsitin kuitenkin, että kun ihminen on kovin syvällisissä ajatuksissa, niin toisten ihmisten lykkiminen vaikuttaa sen, että hän herää juuri kuin uuteen eloon haaveistansa ja mietteistänsä. Näin herättyäni aloin huomata, mitä kirkossa tapahtui. Eräs mies, joka seisoi erinäisessä penkissä, rupesi veisaamaan ja koko seurakunta jatkoi hänen perässään.
Saunassa ukko pestiin puhtaaksi kaikesta maallisesta liasta. Oma armas eukkonsa hänet pesi. Vanhempi poika hijoi sillä välin kirvestä ja varusti hakkuupölkyn tupaan, nuorempi kävi hakemassa naapurimökin emännän veisaamaan. "Kuka teillä on kuollut?" kysyi tämä hätäissään. "Ei siellä vielä ole kuollut kukaan, vaan isä nyt tulee hengiltä pois. Ja ensi vuonna tulee äiti."
Ihmiset katselivat, että mikä nyt on, kun ei veisaakaan Pasanterska. Mutta sitten hän rupesi ulkomuistista veisaamaan ja veisasikin niin, että lukkari innostui laulamaan tenuuria, ja seurakunta kuunteli, kun nämä kahden lauloivat. PASANTERSKA. Kapteeni on odottanut ja istunut ties kuinka jo kauan meidän kaivon kannella? PASANTERI. Ei se ole mikään kaivon kansi, se on isoluukku.
"Ei kiitollisna silloin vaan, Kun rakkautes tuta saan, Vaan valmihina ainiaan Sun kunniaasi veisaamaan." Minä heräsin tän'aamuna nämät mr Herbertin sanat mielessäni, ja jo ennenkuin päivä oli korkeimmillaan, minä tunsin niitä tarvitsevani. Oli tullut kirje Hugh'ilta.
Pastori yhtyi siihen ja kaikki muut, paitsi Anna, herkesivät veisaamaan. Hän painalsi päin vastoin päättävästi pehmeät huulensa toisiaan vastaan, sillä nämä hartaat, herätykseksi aijotut sanat menettivät kokonaan arvonsa hänen silmissään maailmallisen, aivan jonkun tappelulaulun tapaisen sävelensä kautta.
Urkujen soitto kaikui mahtavasti kirkon vanhoissa holveissa, ja seurakunta veisasi hartaudella: "Sun haltuus, rakas Isäni, mä annan aina itseni, mun sielun', ruumiin', tavaran', ne ota, Herra vastahan". Helka kohotti päänsä ja rupesi veisaamaan mukana. Hänen sydämmensä tuntui nyt niin kevyeltä ja luottavalta, ja siksipä tuon virren sanat olivat ikäänkuin häntä varten kirjoitetut.
PASANTERI. Kuka sitä, muori kulta, heti kirkosta tultuaan kureilemaan! PASANTERSKA. Voi, ukko kulta, sinä kureilet kirkkoon mennessäkin ja kirkossakin. Niinkuin tänäänkin, kun olisit pannut minut veisaamaan väärän virren. PASANTERI. Numeron minä sinulle hain oikean ja syytön olen siihen, että sanat olivat engelskaa. PASANTERSKA. Herranen aika, sekö olikin engelskakirja?