United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumalanpalvelus oli jo alkanut, kuorolaulun ja urkujen säveleet kuuluivat kirkosta, joka muuten näytti verrattain autiolta ja pimeältä siinä heikossa valaistuksessa, jonka alttarilla palavat pienet lamput levittivät ympärillensä taittuen tarumaisesti kirkon akkunain maalattuihin ruutuihin.
Ajan kuluksi ja varsinkin saadakseni jouluaaton kuta kuinkin kulumaan olin hankkinut itselleni uutta joulukirjallisuutta sekä myöskin yliopiston kirjastosta lainannut vanhan, oivallisen pienen kirjan urkujen soitosta kuten tiedät, olen suuresti urkujen soittoon innostunut ja ihastunut. Ja niin tuli jouluaatto.
Kun oli jotain erityistä ajattelemista, oli niin turvallista istua penkin pohjassa tuntemattomien ihmisten keskessä ja antaa urkujen soiton tai yksitoikkoisen saarnan nuotin aikana ajatusten mennä omia menojaan. Vanha rovasti saarnasi. Ennen aikaan oli Elli paljonkin pitänyt hänen saarnoistaan.
"Tiedättehän, hyvä herrani", jatkoi kirja, "että kuolleiden sallitaan lyhyeksi aikaa herätä jouluyönä. Silloin lähtevät he hautuumailta ja kulkevat lähimpään kirkkoon, missä he urkujen hiljaa soidessa kuljeskelevat toisiaan tervehtien ja muistellen maallista elämäänsä, kunnes ensimäinen aamuvartio kutsuu heidät takaisin lepopaikkaansa.
Urkujen humina kuului kaukaa ja seurakunnan veisu kaikui tänne saakka, ja nyt se lakkasi; nyt pappi on saarnassa, vaikkei yksinäinen ääni kuulu näin kauaksi.
Sinne oli kolme peninkulmaa... He istuivat *kaikki* aamiaisella. He olivat jutelleet joutavista asioista tuulista ja ilmoista. Silloin he yhdellä kertaa ja kaikki kuulivat kolme, neljä säveltä, äänekästä, täytelästä säveltä, urkujen säveltä, soivan, humajavan huoneen lävitse virren säveliä ... ja sammuvan pois... ... Silloin sanoi emäntä: "Nyt kuoli Mrs. Ewelyn..."
Kansaa kulki eteenpäin kaikilla teillä, ja kun nuot tummat joukot tulivat kirkon ovien sisäpuolelle, soi urkujen ihana ääni vanhojen holvien alla kutsuvasti heitä vastaan. Helka ei muistanut milloinkaan nähneensä mitään niin kaunista, kuin aamukirkko maalla jouluna. Noista lukemattomista kynttilöistä nousi savu keveinä hattaroina yli rukoukseen kumartuneen kansan.
Hän meni nyt tämän luo ja tarjosi hänelle urkujen soittamista puolipäiväsaarnan ajaksi. Vanhus nauroi aivan autuaana ja sanoi viimein, puhuen niinkuin aina lyhyissä poikkinaisissa lauseissa. "Niin, siitä voivat nuoret ihmiset jotain oppia, jos tahtovat. Minä olin puolen kolmatta vuotta ala-urkunistina Wiipurissa, he, he.
Samassa täyttivät mahtavat urkujen sävelet huoneen. Soiton voima oli jollakin tavalla sovitettu tarkasti huoneen koon mukaan, joten se ei kuulunut liian kovalta. Kuuntelin kappaleen loppuun, tuskin uskaltamatta hengittää. Sellaista musiikkia yhtä mestarillisesti esitettynä en koskaan ollut kuvitellutkaan kuulevani.
Mutta jos ilma oli liian tuima ulko-oloon, täytyi heidän liikuntoa varten juosta laivan-kannen päällä, pitäen tasaista polkua eräiden urkujen mukaan taikka oman laulamisensa jälkeen.