United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ingrid koki häntä lohduttaa, muistuttamalla niitä iloisia aikoja, joita he kolmisin olivat yhdessä viettäneet; mutta silloin kävi, miten tavallisesti käy onnen päiviä muistellessa, muistelmat sulautuvat kyyneleisin.
Mutta yhtäkkiä Ingridin kasvoihin tuli taas entinen säikähdys ja hän juoksi Gabrielin kaulaan. Oma Gabriel, sanoitko että olet ampunut häntä? Herra jumala, Gabriel! Sattui jalkaan, muuta en tiedä. Anna anteeksi minulle, Gabriel, sanoi Ingrid vapisten ja itkuun valmiina. Olisinhan minä voinut heti karkoittaa hänet luotani Olisit.
Tapahtui, parasta päätä kun kaikki oli hyvin, että Synnöve suuttui Thorbjörn'iin siitä, että hän rajuudessaan oli matkaansaattanut harmia toisinaan siellä, toisinaan täällä. Ingrid rupesi silloin aina välittäjäksi, ja heistä tuli jälleen hyvät ystävät, miten ennenkin.
Ingrid tuskin oli päässyt kertomuksensa päähän, ennenkun ovi aukeni, joku vilkasi sisään, ja tuo oli isä. Tyttö lähti heti huoneesta, ja Sæmund astui sisään. Mitä he keskenänsä puhuivat, sitä ei kukaan saanut tietää; äiti, joka pysähtyi ovelle kuuntelemaan, luuli kumminkin heidän haastelevan Thorbjörn'in parantumisesta.
"Eihän sinun nyt enää tarvitse sitä välttää, kun isä asiasta tietää," vastasi toinen. "Mutta hän ei kuitenkaan ole minun isäni," väitti Synnöve. "Kukapa tiesi?" sanoi Ingrid, ja sitten eivät he siitä asiasta enää mitään puhuneet. "Tässähän meidän piti odottaa," lausui Ingrid tien tehdessä suuren mutkan, ja heidän nyt ollessaan synkässä metsässä. "Hänen täytyi kiertää pitkältä," sanoi Synnöve.
Siitä saakka kuin hän, odottaen savun nousemista ylemmäs, alkoi sääliä sitä perhanaa ja laski sitä jalkoihin, näki hän sydämessään, ettei hän voi vihata herrasmiehiä, niinkuin hän oli kuvaillut hankkiessaan itselleen revolveria. Ingrid ei ymmärtänyt sitä, että jos ne olivat vihattavat, niin ne myöskin olivat ammuttavat.
Olen kirjoittanut Gabrielille, ennätti Henrik sanoa, ja Ingrid ennätti nyykäyttää hänelle päätä kiitokseksi. Juotuaan teensä Henrik meni yläkertaan. Heillä oli omituisella tavalla avonaiset rappuset lämpimästä eteisestä kahteen ylähuoneeseen. Täällä ylhäällä oli vuode laitettu jonkinlaiseen puoli-verstaaseen, joka tilaisuutta varten oli siistitty.
Tosin on minulla täti, jonka luona olen asunut ainoastaan loma-aikoina, ja muutamia iloisia serkkuja, mutta minä tarkoitan, ettei ole täällä; ne siellä pääkaupungissa eivät huoli siitä, mitä minulla pistää päähän yksinäisyydessä. Niin, mutta ajatelkaas, jos olisitte vaipunut hetteesen? Aivan kuin Ingrid Andersenin sadussa.
Kun olisi saanut Ingridille selväksi sen, että muutamat kyllä olivat semmoisia, joita saattoi vihata ja joita Gabrielkin vihasi, mutta ettei kaikki että löytyi herrassäädyssäkin sentään hienoja, hyvin hienoja, semmoisia esimerkiksi kuin hänen veljensä Henrik. Mutta eihän Ingrid tuntenut yhtään semmoista, ja turhaa oli koettaa häntä vakuuttaa sen Gabriel tiesi hyvin.
Ingridille hän ei olisi ikinä näyttäytynyt semmoisena kuin hän siellä oli. Sillä ne olivat kaikki ja hän heidän mukanansa sekä puheissaan että käytöksessään juuri niitä, joita Ingrid vihasi ja joita Gabrielkin oli Ingridille sanonut vihaavansa ja vihasikin, kun vaan ei ollut heidän seurassaan.