United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joskus Gabriel sattui tapaamaan tuon puhtosen konttoristin portissa eikä häneltä jäänyt silloin huomaamatta, että tämä herra lähetti kevytmielisiä silmäyksiä Ingridille, tosin kääntämättä kaulahuivin vuoksi paljonkaan päätänsä, mutta sitä imelämmin silmiänsä pyöritellen ja itserakkaasti hymyillen.
Ingrid ehkä voisi ihmetellä, mutta Ingridille ei tarvitse mitään sanoa. Eikä tarkoitus ole pyytää anteeksi mistään muusta kuin itse ampumisesta. Mitä jos silloin kaikki selviää ja Gabriel taas on vapaa, taas saa hengittää. Hän tuskin malttoi odottaa huomista päivää, vaan jo aamulla varhain pukeutui siistiksi, kampasi tukkansa ja läksi konttoristin asunnolle.
Ei, ei, tässä on Ingridille ja minulle ihan kylläksi työtä. Se on juuri hyvä, että on näin vähän. Pelkäät sekaantuvasi? sanoi Henrik. Gabriel rupesi nauramaan. Niin, niin, katsos, jos olisin tilan omistaja tai vaikkapa vaan pehtorikin, niin enhän minä saisi näin mielin määrin mylleröidä, vaan pitäisi tehdä laskuja ja hoitaa taloutta, ei se työ minua lainkaan viehätä.
Ingridille hän ei olisi ikinä näyttäytynyt semmoisena kuin hän siellä oli. Sillä ne olivat kaikki ja hän heidän mukanansa sekä puheissaan että käytöksessään juuri niitä, joita Ingrid vihasi ja joita Gabrielkin oli Ingridille sanonut vihaavansa ja vihasikin, kun vaan ei ollut heidän seurassaan.
Siinä oli hänestä jotain surullista: ikäänkuin jokin juopa olisi tahtonut aueta Ingridin ja hänen väliin sentähden vaan, että hänessä ei ollut sitä inhoa kaikkia herroja vastaan, joka oli Ingridissä, ja joka nähtävästi oli suureksi osaksi tehnyt Ingridin siksi, mikä hän oli; ainakin oli alkusyynä tuohon Ingridille omituiseen sähähtämiseen ja kiivastumiseen ilman ymmärrettävää syytä.
Tietysti tämä asia todisti, että Gabrielilla oli yhä muistissa Henrikin silloinen sydämmetön neuvo, jonka Gabriel tietysti oli kertonut Ingridille ja he nyt olivat jättäneet ilmoittamatta Henrikille häistänsä.
Vaan ei voinut voittaa suruansa siitä, ettei siis koskaan, ei koskaan voi syntyä mitään ymmärrystä Henrikin ja Ingridin välillä. Tämä asia poltti ja repi häntä ja hivutti hänen voimiansa. "Kun vaan voisin olla kertomatta tätä Ingridille", ajatteli hän. "Mutta minä olen niin tyhmä, että minun aina pitää saada kaikki kerrotuksi, mitä vaan on omissa ajatuksissani." "Ja se on Ingridin oma syy.
"Alaspäinhän minä aina olen mennyt, ja Ingridille olen vannonut, etten koskaan edes pyri ylöspäin. Voi, voi, jospa sinä Henrik aavistaisit, ajatteli hän edelleen, kuinka minä tahtoisin, ettet sinä olisi täällä, ettet kulkisi minun vieressäni, ettet huolisi minusta. Olisit kaukana, ja minä rakastaisin sinua kaukaa niinkuin ennenkin.
En ikipäivinä mene enää heidän seuraansa toisti Gabriel Ingridille lohdutukseksi, mutta tunsi heti vielä tärkeämmäksi selittää yhtä asiaa, sanoa ainakin se, että niiden joukossa saattoi olla sittenkin joku poikkeus, kuten esimerkiksi hänen veljensä, erittäinkin Henrik.
Kun olisi saanut Ingridille selväksi sen, että muutamat kyllä olivat semmoisia, joita saattoi vihata ja joita Gabrielkin vihasi, mutta ettei kaikki että löytyi herrassäädyssäkin sentään hienoja, hyvin hienoja, semmoisia esimerkiksi kuin hänen veljensä Henrik. Mutta eihän Ingrid tuntenut yhtään semmoista, ja turhaa oli koettaa häntä vakuuttaa sen Gabriel tiesi hyvin.