United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kenenkään tarvitse nyt surra huomista päivää itsensä eikä lastensa tähden, sillä kansa takaa jokaiselle jäsenelleen ravinnon, kasvatuksen ja elämän mukavuudet kehdosta hautaan saakka». »Onpa se laaja takaus!» sanoin minä. »Mitä takeita on siitä, että jokaisen henkilön työ riittää korvaamaan kansalle hänen ylläpitonsa synnyttämät menot?
Jättäkää kaikki minun huolekseni ... kun te olette poissa täältä, keksin minä kyllä jonkun keinon saadakseni hänet vetäytymään syrjään ... tämän päivää hän voi vielä viipyä täällä, mutta ei enää huomista... Onneksi minä haavoitin hänen seuralaisiaan, miehiä, niin pahasti, ettei heitä voitu kuulustella tänään ... he ovat nyt viranomaisten huostassa ... mutta pian he kyllä ilmaisevat hänen olleen heidän seurassaan tällä seudulla.
He kantoivat reippaasti perunoita saaveilla kellariin ja laittelivat aseitaan järjestykseen, pitkittääksensä samaa tointa huomennakin. Saavit ja muut astiat puhdistettiin ja pantiin suullensa järjestykseen; kuokat kopistettiin mullasta ja pantiin etehiseen, huomista odottamaan; astiat komahtelivat, kuokan varret papattivat ja vintti-tangot rämähtelivät, kun väki niitä järjestykseen laitteli.
He olivat nuoria tyttöjä, uljaita sieluja ja rakastivat vapautta intohimoisesti, Lora Peterson, joka katosi v. 1922, ja Kate Bierce, joka myöhemmin joutui naimisiin Du Bois'n kanssa ja joka on yhä vielä meidän joukossamme, katse kohotettuna huomista aurinkoa kohti, joka julistaa uuden ajan tuloa. He olivat olleet suuressa vaarassa, vähällä joutua surman suuhun.
"'Ja aikansa kutakin', sanoi koira, sai selkäänsä naapurin koiralta", arveli Olli, ja meni tyytyväisenä levolle, ajatellen huomista päivää, ja sen tapauksia. Ja seuraavana päivänä tuli Olli taas Tuorilaan. Hetken perästä tuli Kierilän herrakin. Ja sitten ruvettiin asioita selvittämään.
Minä en ajatellut tulevaisuutta en edes huomista päivää; minun oli sangen hyvä olla. Asja punastui kun minä astuin huoneesen, minä huomasin, että hän taasen oli pukeutunut uudestaan, mutta mitä kasvonsa ilmaisivat, se ei kuitenkaan soveltunut hänen pukuunsa: ne olivat surulliset. Ja minä tulin niin hilpeän iloisena!
Onnella ei ole huomista päivää; sillä ei myöskään ole eilistä; se ei tiedä mistään entuudesta, se ei ajattele tulevaisuutta; nykyisyys kuuluu sille, eikä se ole päivä se on silmänräpäys. Minä en muista millä tavalla minä tulin S:ään. Eivät jalat minua vieneet, ei vene minua kuljettanut; jonkinmoiset leveät, voimakkaat siivet kiidättivät minut sinne.
Avojalka virkkoi melkein ääneen itseksensä: "Soisinpa ettei huomista päivää tulisi milloinkaan, aina vaan olisi tänään, aina tänään!" ja hän vaipui unelmiin. Yö läheni nopeaan. Kuu kumoitti ohuena sirppinä tumman vuoren yli, ja lähellä sitä, Haldenbrunnissa päin, loisti iltatähti. Berniläisrattaita toistensa perästä läksi sieltä pois.
Ja samalla kuin hän antautui kiusauksen valtaan, keksi hän kertomuksen huomista päivää vasten, hän sanoisi vaimolleen, että hän viivähti Beauchêneen päivällisillä ja tuli liian myöhään junalle. Vaunuja oli kokoontunut liian paljon yhteen, ja tämä esti hänen kulkunsa. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi tulleensa takaisin bulevardeille.
Jo oli tullut wallan pimeä, ja Martti pappi istui nojatuolissaan, miettien huomista kirkonmenoa, joka nyt häntä peloitti. Riitta istui salissa kehruupuunsa ääressä pyörittäen wärttinäänsä, Anna oli istunut keskelle lattiaa, leikitellen pienen Martin kanssa, joka käweli ensimmäisiä askeliaan ja juoksi hajasäärin ja horjuen äitinsä syliin.