United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli taika-uskoinen, ja provastin melkein varmuudeksi muuttuneen luulon kapteenin syyllisyydestä saanee lukea syyksi omituiseen, kovaan keinoon, jolla hän tahtoi kapteenia kukistaa.
Georgin jaloa luonnetta hän jäi kovasti ihmettelemään. "Koht'siltään saatte enempää kuulla minusta", sanoi hän noustessaan ja pudisti sydämmellisesti Georgin kättä. "En tällä kertaa tahdo teitä viivyttää." Hän katosi ovesta keveällä päännyykäyksellä. Mutta Georg jäi hyvin omituiseen mielentilaan. Hän oli vallan hämmästyksissään tietämättä mitä ajatella tästä kaikesta.
Kun Hinkki tiedusteli syytä tähän omituiseen ilmiöön, sanottiin hänelle, että siinä vietiin pois Venäjälle Suomen hajotetun sotaväen aseita ja että nämä nyt olivat viimeiset kivärit mitä enää oli.
Viimeiseen miehensä huomautukseen pyöri kielellä jo terävä vastaus, mutta painoi sen alas ja äänsi vain: Hmm. Mitä aioit sanoa? uteli mies, joka oli huomannut. En mitään! Emäntä tarttui saaviin ja lähti ulos. Toinen jäi tuijottamaan jälkeen, mielessä polttava uteliaisuus. Hän saattoi tällaisessa tapauksessa joutua omituiseen levottomuudentilaan.
Ja kun suomalaisesta kirjallisuudesta kerran valitaan ne kirjat, jotka siitä kuuluvat maailmankirjallisuuteen, on »Juha» niitä, joiden paikka varmimmin on taattu. Omituiseen pulaan joutuu, kun tahtoo »Juhan» luonteen ilmaista yhdellä sanalla. Onko se n.s. kansankuvaus?
Puhe kääntyi sitten Raamattuun ja sen omituiseen, koristelemattomaan kirjoitustapaan, jolloin ylioppilas tuli sanoneeksi, miten ihmeellinen kirja Raamattu oli.
Tohtori tuli rouvansa ja kolmen tyttärensä kanssa ja sanoi kohta omituiseen miellyttävään tapaansa, vaatimatta mitään, mutta ei ollut sitä vastaan mitään väittämistäkään, että Lents ei kuluttaisi työn-aikaansa pitkillä puheilla, vaan panisi soittovärkin oijetis käymään. Sen hän tekikin, ja kaikki kuuliat olivat ilmeisesti iloissaan.
Täällä tutustui Cook tarkemmin tuohon omituiseen tapaan, joka vallitsi muuten kaikkialla Polyneesian saarilla, siihen, näet, että muutamia esineitä tai ihmisiä pidettiin joko ajaksi tai ainaiseksi pyhinä; niitä sanottiin tabuksi ja niihin ei saanut millään muotoa kajota.
Hapuillen astui hän pari askelta eteenpäin ja ojensi kätensä kysyväisellä liikkeellä tulijaa kohden. "Veljeni Saulus", sanoi nyt Ananias, samalla kuin hänen omituiseen, säteilevää hyvyyttä osoittavaan mielenilmeeseensä sekaantui totisuutta ja voimaa, joka kohotti hänen pientä, mitätöntä ruumistaan.
Siihen oli Malmberg vastannut: »Sen minä kyllä olen jo kauan tiennyt, että herrat minusta luopuvat, mutta talonpojat ovat minun!» Ja ne hänelle pysyivätkin uskollisina hänen kuolinpäiväänsä saakka, sillä harvat uskoivat hänen lankeemukseensa ja pitivät häntä viattomasti vainottuna. Omituiseen asemaan joutui Essen, kun hän Malmbergin kuoltua sai pitääkseen tälle ruumissaarnan.