United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos mielessäsi kuvittelet jotakin huvin nautintoa, ole niinkuin ainakin varuillasi, ettei se sinua viehätä mukaansa. Anna mieluummin sen asian lähetä itsestään ja voita itseltäsi vielä pikku viivytys!
Oi, vaikka kultasiivilläsi Sä lapsiani viehätä; Ja lennä hiljaan, ystävä, Kuin näyttäisit jo väsyväsi; Kukalta lennä kukalle, Sua salli heidän tavoitella, Näin koeta heitä ohjaella Mun vankilani ovelle. Ja suojanansa äiti hellä, Mä uskon, seuraa lapsiaan; Sä huojentele kulkuaan Sun ilollasi hilpeällä.
Yöt, päivät rukoilen ma Baalilta, Hän että neuvoo siihen mulle keinot, Kun houkuta ei tuoksu jasmiksen Ja palmun lehvät eivät viehätä, Teen liiton kera petoeläinten; Kavala kettu, julma tiikeri, Ne olkoot Isebelin auttajat. Nuo röyhkeilijät shakaleilla syötän; Ma maistaa tahdon koston hunajaa. NELJ
Ei, ei, tässä on Ingridille ja minulle ihan kylläksi työtä. Se on juuri hyvä, että on näin vähän. Pelkäät sekaantuvasi? sanoi Henrik. Gabriel rupesi nauramaan. Niin, niin, katsos, jos olisin tilan omistaja tai vaikkapa vaan pehtorikin, niin enhän minä saisi näin mielin määrin mylleröidä, vaan pitäisi tehdä laskuja ja hoitaa taloutta, ei se työ minua lainkaan viehätä.
Istun välistä tyystisti katsellen länteen päin, johon päivän valo hävisi, vaikka tiedän auringon jo laskeneen. Todellakin, kyllä kaipaan päästä noihin kaukaisiin länsiseutuihin, ikään kuin maailman koko ihanuus asuisi siellä. Kaikki minusta vielä tänäkin päivänä tuntuu täällä vieraalta. Nämä kylmät talvet tuikkavine tähtineen eivät minun mieltäni viehätä.
Ei oo nimeä mulla, jonka Muisto kestävä aikoja ois'; Varhain muoton' on valju, Varhain huolihin surkastun. Kuitenkin urotöitä lemmin, Laulaa voin minä sankarityöt. Kun ma kannelta soitin, Morven kuunteli ihmeissään. Kyllästynyt jo noihin olen, Maineen hohto ei viehätä mua. Toimetonna on kannel, Jonka ennen ma soida soin.
"Teidän Majesteettinne on liiaksi jalo ja tuntehikas, voidaksensa pitää ihmis-sydämmen kärsimisiä ja kipuja minään huvituksena," vastasi markisinna hymyellen. "Tämä, Voltaire'n uusi teos on ihastuttava Teidän Majesteettinne ihmettelemiseen." "Jopa, armahani!" mutisi kuningas. "Minä en ihmettele enään mitään; minua ei viehätä enään mikään." "Ah, herra!" huokasi markisinna.
Eikö minun niin sopimattomassa hetkessä entistä enemmän tulisi koettaa salata omaa vähäpätöistä itseäni siihen salaperäiseen tärkeyteen, jonka vähinkin yksikkö saapi, kun se monikoksi muuttuu eikä käytä sanaa 'minä', vaan sanaa 'me'. Meitä ei nuorien neitojen kauneus ensinkään viehätä; meitä ei voi päivällisillä lahjoa; samoin kuin Macbethin noidat me olemme ilman nimeä maan päällä; me olemme suurimman paljouden suurin viisaus; me olemme sitä järestön mukaan; me tervehdimme teitä, Mr Travers, ja lähdemme pois syyttämättöminä."
Hän lisäsi matalammalla äänellä: "Vaikka me myymme tässä laatikossa olevat tavarat ainoastaan komissionina, niin on meille kuitenkin yhdentekevä jos saamme maksun nyt tahi joulun aikana." "Se ei minua viehätä, Mrs Somers," sanat Lily nauraen ja lisäsi vakaan-näköisenä, "minä lupasin Leijonalle, tarkoitan holhojaani, etten milloinkaan tekisi velkoja, ja sitä en milloinkaan teekään."
Elämän koko viehätys on hänellä siinä, ja toimiminen jostakin muusta vaikuttimesta tuntuu hänestä käsittämättömältä, mahdottomalta, ikävältä. Elämä tältä toiselta kannalta ei vedä häntä puoleensa; ei viehätä häntä. Hänestä näyttää, että hän häviäisi tyhjyyteen, ettei hänestä mitään jäisi jäljelle, jos hän kadottaisi sen kuvan, minkä hän on itsestään luonut.