United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ennen lähtöäni, söinpä parhaat palansa, söin itseni täyteen kuin kiiliäinen ja mitä en jaksanut tuhkaan viskasin, särjin astiansa, vesisaavinsakin vielä kaasin, kaikki sekamelskaan myllersin ja sitten pois, mitä käpälät kestit. VIKSARI. Mikä rohkeus! NYYRIKKI. Mitäs teki? TIERA. Mutta sitten?
Yli paperikoppain ja laatikkoin Pyhän Yrjänän lailla taistella koin, Lohikäärmeelle rintani alttiiks soin, Kritiikille kammotullen. Mut runomailmaani aukenevaan Teit tyynet tarkastusretkes vaan, Ja sa niin olit rakkahin mullen. Sa vanha veikko, sa taidollas Mun johdit tolalle mäistä, Kävit uljaasti kiinni, suistaissas Runohenkeä itsepäistä! Oi, kiitos vieläkin hautahas Sun ystäväsiteistäs näistä!
Seisoi siell' emo myös valitellen, kyynelin viljoin, parmaans' auki hän riisti ja rinnan paljahan näytti, näin sanat siivekkäät kera kyynelvirtojen virkkoi: "Hektor, heltyös täst', oma poikani, äitiäs sääli! Kuunaan sulle jos soin minä rintaa rauhtelevaista, armas laps, sitä muista ja muurien taa tule tuota hirmua torjumahan, älä kohtaa ulkona yksin!
No, istuihan se jotakuinkin, vaikk'ei sitä vieläkään oikein voinut arvostella, kun olin alusvaatteissani, eli sievemmin sanoen »kesävaatteissa.» Siispä laitoin itseni täyteen pukuun ja söin päivällisen hyvällä ruokahalulla. Olikin siinä kolmea lajia, niinkuin on tapa Helsingissä. Sitte läksin kaupungille, näyttämään että uusi säde sivistyksen auringosta oli puhjennut.
Minä söin paljon pieniä kaloja viereltäni, mutta minä katsoin tarkkaan ennen kuin kävin kenenkään itseäni isomman kimppuun, sillä kaiken muun hyvän lisäksi oli Jumala antanut minulle verrattoman itsesäilytysvietin, jota saan kiittää m.m. siitä, että elän vielä. Minä tahdoin voittaa enkä tulla voitetuksi.
Nyt juuri tällä hetkellä julistaa minun asian-ajajani kaupungissa kaikki omaisunteni meneväksi vasaran alle". Tuokion aikaa Leijonan emäntä istui kangistuneena ja äänetönnä; vihdoin hän kysyi: "Miksi et sitä minulle yhtä hyvin ilmoittanut eilen yöllä?" "Sentähden että minä tarkoitin hyvää ja soin sinulle levollista unta". "Hyvää? Sinä minulle hyvää? Sinä olet yksinkertaisin mies koko mailmassa!
Olin iloinen, herttainen, soin kaikille hyvää ja rakastin kaikkia. Niin suuren puhdistuksen vaikuttaa meissä sopusointuun pääsy: Sitä se rakkaus tekee. Ja kotonanikin minä olin aivan toinen kuin ennen: olin työteliäs, ahertelin äitini apuna, huolehdin isän tarpeista ja laulelin ja lepertelin iloisena kuin onnellinen taivaan lintunen. Vanhempani tuskin minua enää entiseksi tunsivatkaan.
Kun aamiaiseni hankkeet päättyivät ja valkea vapautettiin taakastansa, tuli hän niin erittäin iloiseksi, että hän päästi aika naurun eikä se kauniilta kuulunut se nauru, se täytyy minun sanoa. Minä istuin alas ruskean kakkuni, munani ja silavavipaleeni ääreen, joihin maitomalja vielä oli lisätty, ja söin mitä maukkaimman aterian.
Pienenä poikana kun kyhjötin katukulmissa viluisena sanomalehtipakka kainalossa ja huusin ääneni painuksiin, silloin ajattelin, kun tulen suuremmaksi, silloin menen kouluun tulen eteväksi ei tarvitse enää peljätä sitä, että söin liian paljon, ett'ei toisille riittänyt ruokaa, eikä juosta itseäni hengähdyksiin kun ei ollut kyllin vaatteita yllä ruumiin lämpimäksi.
En hiisi vieköön maistakkaan! arveli Porthos itsekseen. Mutta kuuluvasti virkkoi hän: Kiitoksia, serkkuni, minulla ei ole enää nälkä. Nyt seurasi äänettömyys; Porthos ei tiennyt mitä tehdä. Prokuraattori sanoi yhä ja uudestaan: Ah, eukkoseni, minun täytyy lausua sinulle kiitoksia! Päivällisesi oli oikein juhla; minä söin vallan kauheasti!