United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Omanne olla tahdon, Musat pyhät, ja auttakoon mua armas Kalliope, sävelin moisin säestellen mua kuin tuta saivat tytöt Pieroksen, harakat, jotka teitä haastoi kilpaan! Suloinen niinkuin itämaan safiirin ol' ilman hohto ylläni, ja seesnä ens piiriin saakka taivas puhdas päilyi. Taas silmäni sai halun nähdä, koska nyt olin jättänyt ma ilman kuolleen, mi murheutti katsehen ja mielen.
Ja tee mun kieleni niin valtavaksi, kipinän että kunniastas antaa se voisi vastaisuuden ihmisille! Näät jotakin jos muistuu mieleheni, jos soi se hiukan säkehissä näissä, paremmin ymmärretään voittos suuruus. Niin tuima oli hohto säteen kirkkaan, ett' uskon, varmaan öisin häikäistynyt, jos kääntänyt ma siitä silmät oisin.
He kulkivat akkunaimme ohitse noin kello yhdeksän tänä aamuna Elsterin porttia päin vilkkailla ruumiin liikenteillä ja ahkerasti keskustellen, kun he kävelivät. Silloin Thekla, Atlantis ja minä menimme yhteen ylikerran huoneesen ja katsoimme, kuinka savu nousi roviosta, siksi kuin valkean hohto puhkesi sen lävitse ja muutti puhtaan päivänvalon punertavaksi.
Hän saapui, hän neuvoi, hän hallitsi heitä, lait laati hyvät, somat siroitti tietojen, taitojen jyvät, näin viittoen valkeuden Jumalan teitä hän edellä kulki, Isän korkean tahtoa julisti julki. Ja valkea hän oli varreltansa kuin poutapilven on hohto tai kirkkaus on hopeakilven, sini silmien oli niin kertoi kansa kuin meri, min rintaan kesäpäivä on mennyt ja päilyvi pintaan.
Mut häirinnyt ei näkö eikä hohto niin monen vuoksi, jotka lentelivät väliä kukan ynnä Ylhäisimmän. Näät valkeus Jumalan niin tunkee läpi kaikkeuden, mikäli se ansaitsee sen, tuoll' ettei estäjää voi olla mitään. Turvassa tämän auvon valtakunnan, min täyttää kansa vanha ynnä uusi, päämäärä yks ol' rakkauden ja katseen.
Ei oo nimeä mulla, jonka Muisto kestävä aikoja ois'; Varhain muoton' on valju, Varhain huolihin surkastun. Kuitenkin urotöitä lemmin, Laulaa voin minä sankarityöt. Kun ma kannelta soitin, Morven kuunteli ihmeissään. Kyllästynyt jo noihin olen, Maineen hohto ei viehätä mua. Toimetonna on kannel, Jonka ennen ma soida soin.
Minä muistan hyvin, kuinka sydämeni suuttumuksesta sykki, kun näin hänen kavalien kasvojensa, joita punertava valkean hohto soveltuvalla tavalla valaisi, hankkivan jotakin puhetta lisäksi. "Master Copperfield", aloitti hän "mutta minä estän teidän maata-panoanne?" "Te ette estä minua. Minä menen tavallisesti myöhään levolle". "Kiitoksia, Master Copperfield!
Soma on siro kätesi, Punakin vieno poskillasi, Sarastus ihanan päivän, Joka on nouseva verestä. Miksi, tyttöni, vapiset? Mikä on hohto silmissäsi? Kyynelkö? valon pisara Puhtauden auringosta! Se herahti poskellesi, Siitä se aholle vieri Eikä sielt' ikinä nouse. TYTT
Läksin ulos kävelemään, että tuntuisiko siltä, että jaksaisin kävellä sen puolen peninkulman taipaleen, mikä oli matkaa likimäiseen taloon. Pääni oli tohjona, ruumiini tönkelä. Lähdin kumminkin, kun kuulin olevan hyvän matkan. Räntäsade oli jo lakannut, päivän valkeuksen puoli oli jo aivan poudassa, aamuruskon hohto leimusi taivaan rannalla.
Oli vielä kylliksi valoisa nähdäksemme huolellisesti hoidetun nurmen tumman viheriäisyyden ja heikon valon puutarhan aidan takaa, ikäänkuin olisi loistavan iltaruskon heijastus viipynyt siellä Ilsen lempikukista, punaisen kellertävistä sametti-ruusuista se hohto tuli... Ja tuollapa Miekekin tuli kylläksi ravittuna ja kovin ikävystyneen näköisenä yksin kotiinpäin.