United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän, jonka tuntehet turtuneet jo vuosia monta nukkui, hän, jolta toivehet murtuneet jo vallan nuorena hukkui, hän, joka on kaikkea epäillyt, mut etsiessä ei lepäillyt, hän, etsijä onnen ja autuuden, sen pohjasta sykkivän sydämmen nyt löytävä vihdoin, vihdoin ois, jos syvien silmien auringosta sais lohtua hän kuin uskonnosta niin, jospa hän toivotun säteen sois!
Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus ja se valkeus pimeydessä paistaa, jota ei pimeys käsittänyt... Tuo kuu tuolla taivaan avaruudessa saa valonsa auringosta, mutta hän ei pidä sitä itse, hän valistaa sillä meitä yön pimeydessä.
Piti pyhänseutuna komppanialle luentoja muurahaisista, sienistä, auringosta, kuusta ja tähdistä sekä siitä, kuinka tämä maapallo on syntynyt suuresta tulipommista. Hän oli pitkä ja solakka, eikä kasvoissakaan olisi naisväellä pitänyt olla muistutuksen syytä, vaikka päällimäisen tuoreuden kyllä oli paljo luku vienyt. Onko sotaväessä uskontoa? On!
Kaikki on kaunista minulle tämän ilman kannen alla, ilo, murhe, itku, nauru, luonto, maailma, lokakin, rauha suuren rakkauden, vihurit vihan ja lemmen; kaikell' on kajastuksensa Luojan suuresta suvesta, ikuisesta auringosta tähtitarhojen takana. PYH
Kuinka ystävälliseltä tuntuikaan hän nyt, kun jälleen puhuin ja hymyilin hänelle tuota tuttua hymyä, joka niin kauan on ollut poissa huuliltani, ja kuinka sydämellisesti hän puhuikaan taas 'auringosta, joka oli alkanut loistaa hänelle, oltuaan niin kauan pilvien kätkössä'. Sydämessäni oli sunnuntai, autuus, ja tuskin lainkaan nyt syntiä ajattelin.
Mainingit vyöryvät nyt korkeina, ne keikuttavat venhettä pystyyn ja poikittain, nakkaavat sen ylös ilmaan ja syöksevät välkkyvän aallon pohjaan. Nuo aallot, jotka ovat pyöreitä ja kiiltäviä kuin kuvastin, loistavat kirkaisevanväkevää, kiiltävää punaa, mustanpuhuvaa ja metallista hehkua, loimahtelua laskevasta auringosta.
Esimerkkinä näiden Runon Tähteiden joukossa olevista runollista tunnetta ja henkevyyttä sisältävistä pikku runoista mainittakoon seuraava mietelyriikkaan kuuluva säkeistö suvaitsevaisuudesta: »Joka järwi jäätä wailla kuwan andaa auringosta, waikka waan on auringoinen yksi aina ylähällä. Juuri näin nyt Jumalansa kuwailewat uskokunnat kukin sielussa sulassa.
Ei aalto enää käy, Ei auringosta näy Kuin lännen puolla juova vaan, Ja veess' on taivas mustissaan. Oi poika, lausu sie, Minnekkä vie sun tie? Mi sull' on yksin homma, työ, Kun makeaan jo nukkuu yö? Linnutko lentävät Rannalta säikytät? Sä käytkö kuikkaa ajellen, Vai sorsaa poikki lahtien?
Hän katseli yhä kohti »Pohjolan kivimäkeä», mutisi jotakin auringosta, joka tuskin tulisi sen takaa näkymään, ja virkkoi sitten: Niskani taitan, jos kauemmin katselen, niskani taitan. Entä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura? Asuu vielä vuokralla? Silläkin on oma talonsa, vieläpä vastapäätä Ritarihuonetta. Se oli toki hyvä, oli toki hyvä.
Ja niin pääsimme kotia taas, ja äitini katsoo meidän mailmaamme hyvin lämpimäksi ja ihanaksi aivan niinkuin Ewelynin on tapa sanoa auringosta, että se maata lämmitettyänsä varmaankin löytää sen hyvin hauskaksi ja herttaiseksi.