United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soma on siro kätesi, Punakin vieno poskillasi, Sarastus ihanan päivän, Joka on nouseva verestä. Miksi, tyttöni, vapiset? Mikä on hohto silmissäsi? Kyynelkö? valon pisara Puhtauden auringosta! Se herahti poskellesi, Siitä se aholle vieri Eikä sielt' ikinä nouse. TYTT
Aivan hänen selkänsä takana oli polvillaan nuori, pienikasvuinen tyttö maurilaisessa orjanpuvussa punoen ahkerasti seppelettä, josta puuttui enää vain viimeinen side. Siro pienokainen katseli tarkkaavaisesti huomaisiko uneksiva tyttö hänen salaista työtään. Mutta tämä näytti kokonaan olevan mielikuvituksensa vallassa. Vihdoin kaunis seppele oli valmis.
Mut helpommin sydän immen sykki, ja riemuissaan kamarista hän jällehen läksi, kuin siro pääsky, mi huoneisiin vahingossa on tullut, tuokion tuskailee, oven aukon löytävi, karkaa.
Sirpinmuotoinen, eteenpäin koukistettu terä päättyi pitkään, kiiltävään kärkeen. Se aukeni ja pysyi jäykkänä teräsjousen varassa, jossa oli kolme pahaenteistä naksahdusta. Siro ase ja vaarallinen terä sanoi Adelsvärd ja koetteli jousen naksahduksia. Eikö herra tahtoisi sitä ostaa? kysyi ukko. En minä enää kokoile tuommoisia; onhan minulla tukeva keppini, jos kaipaan seuralaista vastasi Adelsvärd.
ruumistain väsynyttä virkistänyt, taas nousin vuoren jylhän jyrkännettä alemman aina lujaan lyöden jalan. Mut katso! Vuorenrinteen alkupäässä sai siro, nopsa pantteri mua vastaan, min verho oli talja täplikkäinen. Ei väistynyt se eestä silmieni; ja siihen määrään esti tieni, että jo monta kertaa taaksepäin ma käännyin. Ol' aika aamun varhaisen.
Ja sinne, missä santakuopat ja maantie olivat olleet hänen vaatimattoman maatilansa rajana, oli nyt rakennettu siro huvila. "Jumalan äiti ja kaikki taivaiset jumalat auttakoot minua", huusi kivenhakkaaja. "Olenko minä loihdittu vai onko tämä seutu loihdittu. Mutta taikatemppuja täällä on tapahtunut!"
Valkea ja siro temppeli hohti kirkkaassa auringonpaisteessa. Alttareilta kohoili suitsutussavua ja niitä koristivat köynnökset. Pappi katseli kauan ja miettiväisenä tätä näkyä viimeisen kerran hän sen sai nähdä! Hän lähti jälleen hitaasti kulkemaan ja suuntasi askelensa Ionen talolle.
Viimein hän kuitenkin epäröivällä äänellä sanoi: "mutta milläs sinä sitten lunastaisit sen Rytilahden varsan, jota niin on mielesi tehnyt?" "Niin no kyllähän se on siro ja solakka varsa", sanoi Kalle, "mutta kun tuota on tähänkin asti tultu ilman oriitta toimeen, niin arvelin, jotta eiköhän tuota eteenkin päin "
Hän riensi miltei juosten uunin luo ja teki suuren, helottavan takkavalkean. »Räisky, niinkuin mäntyinen puu voi koskaan räiskyä! Tervehdi heitä kirkkain silmin ja lämpimin sylin!» Hän meni kamariin ja toi sieltä pienen vuoteen. Se oli kuin siro kori kuuden solakan jalan päällä hänen omaa tekoaan, valkeanhohtavasta taivutetusta pajusta. Vuodekin oli kunnossa.
Mutta, niin hän oli kuvitellut hän kulkisi välinpitämättömänä ohi kaikkien vanhojen ja rumien, jättäisi ne muille myöhästyneille, ja vasta kun missä silmä iskisi nuoreen, hymyilevään punaposkeen, vasta silloin hän vaalinsa tekisi ja vaatisi, että tule sinä siro tyttö kumppanikseni nyt vähäksi aikaa elämän tanssissa pyörähtämään.