Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Veri nousi Gabrielin päähän ja hän pysähtyi kokonaan. "Tämä asia on salattava tyystin Ingridiltä", ajatteli hän, ja saadakseen kauemmin miettiä, valitsi kiertotien torin ympäri. "Missä olit?" kysyy Ingrid. "Kotona minä olin koko illan," hänen pitää vastata. Se olkoon hänen ensimäinen ja viimeinen valheensa.
Sillä välin istui Ingrid sairaan luona. "Jaksatko kuunnella, niin kerron sinulle isästä?" kysyi tyttö. "Kerro," vastasi toinen. "Koska tohtori oli ensimmäistä kertaa täällä käynyt, lähti isä kotoa, ei kenkään tiennyt minne. Mutta hän oli tullut häätaloon ja siellä, hänen nähdessän, tulivat kaikki pahoilleen.
Mitä hyvänsä Henrik olisi sanonut, Ingrid otti sen tahalliseksi hyökkäykseksi häntä tai hänen piiriänsä vastaan ja asettui puolustusasemaan, luottamatta mihinkään leppeyteen, jolla Henrik koetti häntä kesyttää.
"Et sinä siitä ole pahoillasi, että Thorbjörn tanssii," jatkoi hän entiseen tapaansa. Ei Synnöve mitään vastannut. Ingrid yhä hymyili, kietoi käsivartensa Synnöven kaulalle ja kuiskasi hänelle korvaan: "Mutta sinä olet pahoillasi siitä, että hän tanssii muiden kuin sinun kanssasi!"
Synnöve'stä tuli pitkä ja hoikka, kiharansa olivat keltaiset, katsantonsa vapaa sekä silmänsä tyynen siniset. Puhuessansa hän hymyili, ja ihmiset sanoivat jo aikaseen, että siunaukseksi sen lapsen tielle joutuminen oli. Ingrid oli pienempi, mutta vireämpi, hänen hiuksensa olivat vielä valkeammat, kasvonsa hyvin pienet, pulleat ja pyöreät.
Niinkö? sanoi Henrik. Hyvä vaan, tehdään niin, sanoi Gabriel. Ja he erosivat. "Mitäs mieltä minä siis olen Gabrielin suhteen?" ajatteli Henrik. "Mitä varten minä olen tullut tänne? Kuinka minä voin olla niin varma siitä, että Ingrid on sopimaton Gabrielille? Ja että Gabriel menee hunningolle, ellen minä häntä pelasta?
Hän kävi Ingridinsä luona ja Ingrid oli kesken tuskia taputtanut häntä kädelle ja sanonut: Jumala siunatkoon sinua, ellemme enää tapaa! Gabriel tuli sieltä huulet yhteen puristettuina, rotevana ja pelotonna, eikä hänessä näkynyt vähintäkään nureksimista kohtalon kovuudelle.
Niin, jos tuommoista olette miettinyt eilen, niin siitä kyllä näkyy Ja mitä tässä puhunkaan. Saanko korini. Ingrid, istutaan tähän penkille niinkuin eilenkin. Yhtäkkiä Gabriel lyyhistyi vartaloltaan ja syvään huokaistuaan sanoi: En minä mitään miettinyt eilen. Menin kapakkaan. Niin.
Kohta puhuttiin niitä näitä paikkakunnassa, mutta ei kukaan varmuudella mitään tietänyt. Ei Thorbjörn'iä heidän ripille päästyänsä milloinkaan enää nähty Päiväkummulla, ja tätä ihmiset kaikkein vähemmän käsittivät. Ingrid siellä usein oli. Synnöve ja hän toisinaan käyskentelivät metsässä: "älkää kovin kauan viipykö", kuului äidin ääni heidän jälkeensä.
Ja vasta kun hän oli päässyt ulos pihalle ja kirkas päivänvalo tuli hänen silmiinsä, huomasi hän mitä oli tapahtunut. "Niin, niin, Ingrid", huokasi hän ja istui pajan suuren ränniammeen laidalle. "Menenkö konttoriin vaatimaan takasin työkirjaani, vai mitä pitää minun tehdä?" Hän päätti kuitenkin parhaaksi olla mitään tekemättä, ennenkuin oli kysynyt Ingridin mieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät