Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Vanhus puhui Ainon isoisästä ja kaikista vanhoista muistoistaan ja lopetti aina sanoen: "voi, tämä on pastorin tytär", eikä Ingrid voinut unohtaa, että Aino oli tullut heidän halpaan mökkiinsä. Heidän tultuaan ulos, sanoi ylioppilas Ainolle: "Te teitte tänään hyvän työn, Aino neiti. Näittekö, kuinka iloiseksi he tulivat jo siitäkin, että te tulitte heidän luoksensa?
Hän kulki torille asti ja kiersi sen ihan ympäri; sitten hän pysähtyi siihen katukulmaan, mistä Ingrid tavallisesti tuli kotoansa, ja katsoi kelloonsa. Kymmenen minuuttia hän seisoi siinä kello kädessä. Kun ne oli kuluneet, hän pisti päättäväisesti kellon taskuunsa ja, viimeisen kerran katsahdettuaan Ingridin katua pitkin, kääntyi ja meni jälleen kotiinsa.
Muutama päivä kului myöskin ettei mikään häirinnyt hänen lapsellista iloansa. Eräänä kauniina aamuna, kun Ingrid oli pukenut Elsan vaatteesen ja sitonut huivin hänen päähänsä, juoksi Elsa lintuhäkin luo, joka riippui ulkopuolella tuvan ovea. "Hyvää huomenta, pikku lintunen!" huusi hän suositulleen. Ei mitään pelästynyttä lentämistä kuulunut vastaukseksi häkistä.
Mitä rakkaushistoriaan tulee, niin Ingrid ei häntä lainkaan miellyttänyt. Jo heti ensi näkemästä, kun he juhannusaattona tulivat tullivahtimestarin luo, tympäsi Henrikiä Ingridin ulkonainen käytöstapa, tympäsi erittäinkin siitä syystä, että Ingrid suuresti muistutti sitä punatukkaista Hilmaa sieltä Henrikin vanhasta Helsingin kortteerista, joka Hilma oli ollut hänen pahimpia antipatiojansa.
Silloin katsahti tämä ylös ja hymyili. "Mistäpä sitten tietoa tahtoisit?" kysyi hän. Siitä sai Thorbjörn uutta rohkeutta ja oli vähällä tyttöä syleillä, mutta ei hän kumminkaan oikein rohjennut, kysyi vaan aivan sävyisästi: "Onhan Ingrid kanssasi puhunut?" "On," vastasi toinen. "Silloinhan myöskin jotain tiedät," uudisti Thorbjörn.
"Olkoonpa niin: mutta niillä muilla on osaa yhd... Sen sanon, että rauhaa tahdon!" miltei kiljahti hän ja katsahti kotkaa. "Mutta Thorbjörn!"... kuiskasi Ingrid. Tämä kääntyi tyttöön ja hymyili. "Niin, niin!" lausui hän; "monet seikat voivat liikkua miehen mielessä... Oletko tänään puhutellut Synnöveä?" "Olen, hän on jo lähtenyt paimenmajalle." "Tänään?" "Niin." "Päiväkummun karjalla?" "Niin."
Mainittuna päivänä tapasivat he toisensa Nordhoug'illa. Oli kulunut pari päivää häistä, mutta koska niitä piti vietettämän kuusi päivää, tapasivat korkeimmat huudot ja kovimmat laukaukset yhä vielä vähän väliä tyttöjen korvia. "Hupainen siellä kuuluu olevan," sanoi Ingrid. "En minä suinkaan heitä siellä kadehdi," lausui Synnöve ja tarttui kudelmaansa.
Gabrielin mielestä Ingrid ei osoittanut kyllin selvää inhoa näiden katseiden johdosta, mutta hän ei kuitenkaan sanonut vielä silloin mitään. Seuraava uutinen tässä asiassa oli Gabrielille se, että hän eräänä päivänä huomasi konttoristin tervehtivän Ingridiä.
Ingrid kyllä rakasti tätä miestä, mutta hän valitsi kuitenkin isänsä ja nyt on hän monen monta vuotta hoitanut häntä, kantanut hänet joka ilta vuoteesen ja joka aamu taas tuolille; hän on tehnyt käsillänsä työtä kuin vahvin mies, hankkiakseen heille elatusta, ja kuitenkin on hän aina tyytyväinen ja iloinen.
Mutta minä tahdoin opettaa sinua, että sinä ymmärtäisit mitä ne ovat Heddille tehneet. Ja Ingrid ei voinut enää hillitä itseään, vaan purskahti itkuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät