Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Silloin Henrik meni sisälle ja suuteli hänen laihtunutta, vaaleaa kättänsä, jonka nimettömässä kalisi kaksi sormusta. Ja kun hän katsahti hänen kasvoihinsa, muisti hän kohta Hedvigin. Kiitoksia teille, sanoi Ingrid silmät täyttyneinä kyyneleillä. Henrik ymmärsi mistä hän kiittää ja koetti heti keksiä miten kääntää puheen toisaanne. Ja minä kun äsken luulin, että minuakin tarvittiin. Kuinka niin?
Nyt koko keskustelu salaman nopeudella selveni Ingrid'ille, ja lyöden käsiänsä yhteen asettui hän polvilleen kanervikkoon vastapäätä Synnöveä. Siten tähysti hän toista suorastaan silmiin; mutta Synnöve kutoi. Silloin Ingrid hymysuulla lausui: "Nyt taas olet minulta monta päivää jotain salannut." "Mitä arvelet?" kysäsi Synnöve luoden toiseen epävakaisen silmäyksen.
"Sitä tuskin minäkään käsitän," vastasi Ingrid, istuen entisessä asemassaan; "ehkä tanssi heitä mielyttää," lisäsi hän. Ei Synnöve siihen mitään vastannut. "Etkö milloinkaan ole tanssinut?" kysyi Ingrid. "En." "Pidätkö sen vääränä?" "Sitä en varmaan tiedä."
Jos Ingrid olisi yhdenkin poikkeuksen myöntänyt, olisi hänen täytynyt luopua vihastaan koko herrassäätyä vastaan. Kun Gabriel pistäytyi heillä sisällä, otti Ingrid piirongin laatikosta valokuvan ja näytti Gabrielille. Siinä oli nuori, ylen määrin koristettu neitonen puoleksi loikovassa laiskan asennossa sohvalla, toinen käsi posken alla, toisessa sohvan tupsu.
Seisottiin äänettöminä vielä vähän aikaa havukummun ympärillä. Otto ja Ingrid järjestivät taas hautaa, laitellen havuja limikkäin.
"Tralalaa!" "Huomenna me päästämme karjan," sanoi Ingrid; hän tahtoi suunnittaa ajatukset toisaalle. "Minä tulen mukaan ajamaan!" sanoi Thorbjörn. "Mutta isä tahtoo itse olla mukana," lausui tyttö. "Vai niin," sanoi edellinen ja vaikeni. "Hän kyseli sinua tänään." "Niinkö teki," sanoi Thorbjörn, leikkasi oksan veitsellään ja rupesi sitä kuorimaan. "Puhuttelepa useammin isää, kuin minkä teet," jatkoi tyttö ystävällisesti, "hän pitää sinusta paljon," lisäsi hän. "Tuopa mahdollista," lausui toinen. "Hän puhuu usein sinusta, ulkona ollessasi." "Mutta sitä harvemmin sisällä ollessani." "Se on sinun syysi." "Sitä en kiellä." "
Ja silloin pääsee veturinkuljettajaksi? Katsos sinua, sanoi Gabriel naurahtaen: sinä osaat aina kohdalleen. Veturinkuljettaja minä olen siksi, että melkein jokainen ihminen jossain kohti sekaantuu. Ja minäkin sekaannuin. Mutta en minä nurku: olisin voinut paljon pahemmin sekaantua. Ja juuri Ingrid on pelastanut minua pahemmin sekaantumasta, kun vaati veturinkuljettajaksi.
Mitä sinä tarkoitat, Ingrid? Tarkoitan vaan, että mitä hän aikoi tehdä minulle, sen he ovat jo tehneet Heddille, mutta sinä et suuttunut, kun minä silloin kerroin Heddistä. Silloin en ajatellut enkä ymmärtänyt, mutta nyt rupean ymmärtämään. Ingrid, en ikipäivinä mene enää heidän seuroihinsa. En minäkään menisi sinun sijassasi. Niidenkö seuraan, jotka eivät pidä meitä ihmisinä!
Kyllä niitä sentään on toisenlaisia. Esimerkiksi minun veljeni eivät ole semmoisia. Ingrid ei sanonut mitään. Ei ne ole semmoisia, toisti Gabriel.
Ei Ingrid mitään sanonut. Mutta siitä hetkestä piti sekä hän että äiti varalta, milloin poika vaan manasi tahi kerskaili. Kerran Ingrid ja hän joutuivat riitaan siitä, josko "Koira vieköön!" on pidettävä manauksena tahi ei. Ingrid joutui tappiolle, ja sitten käytti Thorbjörn "Koira vieköön" kaiken päivää. Mutta illalla kuuli tämän isä.
Päivän Sana
Muut Etsivät