Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Mutta tästä ei Synnöve mitään tiennyt. Pappilassa pastorin perheen naiset pitivät Synnöve'stä niin paljon, että käskivät hänen sisään, jotta saisivat puhella hänen kanssaan. Ingrid ja Thorbjörn seisoivat ulkona muiden kanssa; ja kun eräs poika sanoi hänelle: "Niinpä et päässytkään sinä mukaan, he varmaan vievät Synnöven sinulta!" niin tämän sai poika maksaa sinisellä silmällä.
Mutta nyt sinä olet tullut tänne, ja sinä revit rikki minut, ihan tietämättäsi. Sillä ethän sinä tiedä, että minulla voi olla vaan sinä taikka Ingrid, jompikumpi, mutta molempia ei." Eihän Vilénissä tavallisesti noin likaista ole, mutta kuinka sattui juuri tällä kertaa, koetti Gabriel puolustaa, vaikka ei hän siitä puolustuksestaan paljokaan apua luullut lähtevän. Sanoihan vaan. Hm, pani Henrik.
Silloin ryhtyi Ingridkin oikein sydämen pohjasta tanssiin, laulaen: "Kummallisia lauluja rallattelet," lausui Synnöve, hereten tanssimasta. "En tiedä, mitä laulan; Thorbjörn on niitä lauleskellut." "Ne ovat Pentti-vangin virsiä," sanoi Synnöve, "kyllä ne tunnen." "Ovatko ne niitä?" kysäsi Ingrid vähän hämillänsä. Hän katsahti suoraa päätä eteensä, eikä mitään sen enempää sanonut.
Neiti Vestlund nousi ylös. Niin no, minä olen siis tarpeeton, sanoi hän. Mutta kun Gabriel huomasi, että Ingrid teki näillä sanoilla lähtöä, nousi hän ja ennätti edelle ja teki niin että hän jätti Ingridin, eikä Ingrid häntä, tuli mitä tuli. Tosin hän oli kuulevinaan niinkuin joku olisi hänen jälkeensä sanonut: "Gabriel!"
"Saitteko nyt keskenänne puhella?" kysyi Ingrid. "Eipä juuri, tie oli liiaksi lyhyt," vastasi Thorbjörn, mutta joudutti askeleitansa ikäänkuin hän ei olisi tahtonut siitä enempää kuulla. "Noh?" tiedusteli Sæmund ja katsahti ylös ruokapöydästä sisarusten sisään astuessa.
Ingrid, kultaseni, miksi me oikeastaan viivyttelemme. Mitä sanot siihen että menisimme naimisiin jo huomenna? Niin, ehkä aivan ilman kuulutuksia! No, kolmen viikon perästä sitten. Mehän olemme vapaita kuin linnut. Kyllä kai ei teillä olisi mitään sitä vastaan, ei yhtään mitään, arvaan minä. Olisiko sinulla sitten? Ja Gabriel retuutti häntä kyynäspäästä.
Koska he seisoivat muita korkeammalla, voivat kaikki selvään nähdä heitä, miten hekin alempana olevia. Synnöve oli unohtanut kaikki ympärillään ja seisoi tuijottaen Thorhjörn'iin; samoin tekivät Sæmund ja Ingeborg, Päiväkummun pariskunta ja Ingrid.
"Niin kanan kun et ole ripillä käynyt, olet poikanulikka vaan, ja minä voin sinua paremmin hallita!" sanoi isä. Niinpä sattui, että hän, Synnöve ja Ingrid yhtä aikaa kävivät rippikoulua. Synnöve oli myöskin odottanut kauan; hän oli viidentoista vuotinen, ja kuudennellatoistakin.
Ei kenkään tiennyt, minne matkansa; ei hän illalla kotiin tullut, eikä liioin yön seutuvissakaan, seuraavana aamuna vasta hän sinne saapui ja oli silloin niin synkeän-näköinen, ettei häneltä kenkään rohjennut mitään tiedustella. Itse kysyi hän: "Mitä kuuluu?" "Hän on nukkunut," vastasi Ingrid, "mutta on niin voimaton, ettei hän jaksa kättään nostaa."
Ei Guttorm siihen mitään vastannut... "Minne Synnöve joutui?" tutkasi äiti. "Hän on ylhäällä luhdissaan," vastasi toinen. "Itsehän äsken siellä istuit hänen kanssaan, millä mielellä hän oli?" "No olihan tuo..." "Ei sinun olisi pitänyt jättää häntä sinne yksinänsä." "Sinne tuli vieras." Karina oli vähän ääneti. "Kukahan se oli?" "Ingrid Kuusela." "Minä luulin hänen vielä olevan paimenmajalla."
Päivän Sana
Muut Etsivät