Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
"Onko hän minua kysynyt?" kuiskasi Synnöve. "Hän tuskin on sanaakaan puhunut." Ingrid muisti kirjettä, ja se alkoi hänen mieltänsä polttaa. "Eikö hän jaksa puhua?" "Tuota en varmaan tiedä hän ehkä miettii sitä enemmän." "Lukeeko hän?" "
Hän oli nähtävästi itkenyt. Mikä ihme siinä oli: kaikki Gabrielin suuret ehdotukset lyötiin yhtä kylmästi takaisin. Ainoastaan veturinkuljettaja kelpasi! Ingrid, et suinkaan ole minulle suutuksissasi? sanoi Gabriel anteeksi anovasti. Minulla ei ole oikeutta siihen, ettehän ole minua mitenkään loukannut. Tämä kohtelias vastaus oli pahin kaikista.
Jos Ingrid olisi suinpäin töytäissyt hänen kimppuunsa ei se olisi ollut niin pahasti selitettävissä kuin tuo kolkon vieras ja kylmä kohteliaisuus. Minä pyydän korini. Ingrid, onko kaikki lopussa, sanoi Gabriel vapisevalla ja hiljaisella äänellä. Itsehän niin tahdotte. Minäkö, sanotko että minä niin tahdon!
Uskokaa minua, tuo vanha ukko, joka jo on melkein kuin lapsi, ei unhota sitä niin pian; hän mutisee siitä päivät pitkät itsekseen. Ja Ingrid kenpä voisi, häntä nähdessään, luulla hänessä piilevän mitään suurta ja jaloa; niin halvalta ja vähäpätöiseltä hän näyttää. Mutta eipä moni olisi tehnyt niinkuin hän.
Mutta Ingrid itsepäisesti oli vaiti, joka merkitsi yhtäkuin: en tahdo sinua loukata, mutta kyllä sinun veljesikin ovat yhtä sukua, sitä sukua jota minä inhoon ylitse kaiken, joka on minun ja minun isäni ja äitivainajani ja merillä olevan veljeni ja koko meidän yhteiskuntaluokkamme verivihollisia, ovat ja ovat iankaikkisesti olevat! Gabriel huokasi.
"Niin, se on kunnon mies, tuo pastori, ja hän saarnasi niin hyvin, kun viimeksi häntä kuulin, niin, sen hän teki, ja minä tunnen hänet, pienestä pitäen. Vai niin, vai niin, vai pastorin tytär." Vanhus istui tuolilla, nyykäyttäen päätänsä ja tarkasteli Ainoa. "Missä on Ingrid tänään?" kysyi ylioppilas. "Ingridko?
Nyt he olivat lähellä kylän raittia; Ingrid, joka koko ajan oli ollut näkymättömissä, lähestyi samassa. "Nyt ette enää saa käydä yhdessä," sanoi hän. Thorbjörn säpsähti, tuo oli niin ihan odottamatonta: Synnöven mieli kävi myöskin vähän oudoksi. "Minulla olisi niin paljo sinulle sanomista," kuiskasi Thorbjörn. Synnöve veti suunsa hymyyn.
"Ehkä oli," myönsi hän; ja lisäsi heti: "mutta se oli todenmukaista." Ingrid istuutui nurmelle, Thorbjörn seisoi eteensä katsellen. "Minä piankin voin muuttua sellaiseksi, miksi he minua tahtovat; joska vaan antaisivat minun olla sellaisena kuin olen." "Mutta sinun on syy kaikessa tapauksessa viimein."
Thorbjörn rivakkaasti käänsi Synnöven puoleensa, mutta kun hän huomasi, että tämä oli vähällä ruveta itkemään, ei muuta neuvoa ollut, kuin jälleen hänet päästää; kovin on tuo ikävää, että hän on niin herkkä itkuun, arveli Thorbjörn. Siinä kun nyt seisoivat, kysyi tyttö hiljaa: "Mintähden sen kirjoitit?" "Sen Ingrid on sinulle sanonut." "On kyllä, mutta ... kovin olit silloin säälimätön."
Ei Thorbjörn mitään vastannut, mutta meni toisella puolella olevan rahin luo, siihen vaatteensa laskeaksensa; Ingrid astui hymyellen jäljessä. Sæmund pitkitti ateriaansa, katsahti toisinaan Thorbjörn'iin, jolla oli paljo askartelemista, hymyili ja söi jälleen. "Tule ruoalle," sanoi hän, "ruoka jähtyy." "Kiitos, en huoli ruoasta," vastasi Thorbjörn ja istuutui. "Vai niin?" ja Sæmund söi.
Päivän Sana
Muut Etsivät