United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
MURHAAJA. Kas, hiisi olkoon! Nyt se on mennyt minun kyynärpäähäni ja puhuttelee minua, etten tappaisi herttuata. MURHAAJA. Ota pirusta vaari, äläkä usko sitä; se tahtoo vaan mielistellä sinua, että saisi sinut huokailemaan. MURHAAJA. Minulla on vahva luonto; minusta se ei saa urakkaa. MURHAAJA. Puhut niinkuin reima mies, joka on arka maineestaan. No, käymmekö työhön käsiksi?
Työntää kärryjä? Mutta ainoastaan kolmisen vuotta. Hän teki pienen komplotin herransa komppaniassa ja yritti viedä kuusi miestä etuvartioston lävitse. Ihme ja kumma! Sitä konnaa! Oo, hän on reima mies! jääkäri, joka viidenkymmenen peninkulman alalla tuntee kaikki polut ja salatiet kautta metsien ja soiden. Ja ampua hän osaa! Hyvä, että majurilla on vielä ainakin kunnon kuskinsa!
Hän ei kuitenkaan vastannut mitään, kumarsi vain tavalliseen syvään tapaansa ja poistui, ajatellen itsekseen: "Niin, kyllähän konsuli hyvää tarkottaa, mutta surkeaa sentään on, että niin reima mies on jo tullut uudestaan lapseksi eihän hän ole vielä viittäkymmentäkään".
Ne tanssin tuuli vei, ja vinkui viulun kieli. Hän rientää, esiin syöksähtäin, ja sysää neittä kyynärpäin, ei loukata hän mieli. Mut tyttö reima kivahtaa: Niin tuhma, hyi, ei olla saa! Heleiaa, hei! Jos tanssiin tuuli vei, myös tiedä piirin pieli! Hän tytön vyöstä sieppas vaan, vei oikeaan, vei vasempaan; ne tanssin pyörre nieli. Ja posket hohti, poltti pää, he helmatusten hengähtää. Heleiaa, hei!
Vaan se onkin Lode toinen, joka hakkaa, maahan lyö, ukon oivan miel' ei moinen, hurjan pojan on se työ.» Poika, reima, puhdastunto, rinnass' äijän riehakoi vanha usko, vanha kunto lämpöiseks sen kodon loi. Totinen ja tyyni pinta, vaan, jos katsoit silmihin, lapsen mieltä kirkkahinta kuulsi niiden kuvastin. Asu halpa, suora mieli, sodass' äijän ohje tää. Tuli rauha.
Niin, hän on kauhea ihminen ... niin kyllä, tälle hyvälle ystävälle saatamme me mielellämme puhua siitä. Se olisi hauskaa, sillä minä en tunne häntä, sanoi Berndtsson, mutta hänen orpanansa on minun hyvä ystäväni; hän on reima nuorukainen, luutnantti ja hän asuu kotonani vanhempaini luona.
Auttoi hän kerran Liisankin isän venettä muutamassa äkeässä korvassa. Oli se toinen mies nuori ja heikko poikanen, joka ei jaksanut vahvasti vetää, vaan Liisa sen sijaan kiskoi tuimasti, ja hän se itse olikin köyden päässä. Ihmettelivät miehet Liisan reippautta ja reipas tyttö se Liisa olikin, oikein reima. Vaan vasta Siitarinkorvaa noustessaan he reimautta näkivät.
Hellitäs meille ensin reima polska, sitten saat kuulla kaikkityyni. Mutta Liisa kulta... Ei sanaakaan, Hannu! Viulu käteen ja jousi toiseen! HANNU. Oi, hyvä, kiltti Liisa kultani! Suu poikki korvia myöten, Hannu! Tee mitä käsken; sillä tiedäthän, että jos kiltti Liisa kultasi kerran suuttuu, niin et sinä saa kuulla puolta sanaakaan! Hei pojat! Nytpä saatte kerrankin tanssia oikein reiman polskan!
Mies oli Cronstedtilla väessään, mies mulle rakas vielä muistellenkin; mull' elo takana, häll' edessään, mut sama henki täytti kumpaisenkin. Unohdan paljon, pian myös, mut et mult' unhoitu, Gregori Tigerstedt. Mies miekan siin, ei muonakuormaston, sen ryhti, katse, kaikki näytti julki; solakka, kookas kasvu, vartalon noin hän, tuo reima poika, tiensä kulki.
Minä join lasillisen hänen kanssansa; sillä kaikki sanoivat että hän on kelpo mies, kunnollinen virassansa, reima ja rakastettu kumppani kerrassaan sanoen, mies on hyvä. Ja juuri hänelle ei hän hymyillyt, vaan näytti ikävältä, niin ikävältä kuin hänen ihanat silmänsä myönnyttivät. Ei Hjalmarillakaan ollut tavallista kasvon muotoa; hän näytti hyvältä, mutta ei iloiselta.