United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, hinta summaton! Eloni vihamiehen vallass' on. BENVOLIO. Pois joutuin! Kohta päättyy huvi tää. ROMEO. Niin pelkään; tuskaani se enentää. CAPULET. Ei, hyvät herrat, viel' ei lähdön aika; Mitätön, halpa atria on valmis. Todellako? No siis, ma teitä kiitän: Niin kiitos, arvon herrat! Hyvää yötä! Valkeita lisää! Tulkaa, mennään maata! Jo myöhä yö on, toden totta, setä; Levolle tahdon.
Hän oli valmis niinkuin hänen isänsä lausui valmis astumaan parempaan maailmaan! Oi! monta kertaa olen tunnustanut sen keskellä suurta tuskaani, katkerampia suruja on olemassa ja moni elossa oleva poika tuottaa äidillensä suuremman surun, kuin minun lemmikkini tuolla viheriän turpeen alla! Olemme istuttaneet kuusia ja poppelipuita haudan ympärille, usein sen koristamme elävillä kukilla.
Näytti mielestäni siltä, kuin hän, jolloin kova onnensa julisti tuon tuomion: "tästä lähtein et valkeutta näe", olisi ylpeässä hurjuudessa vannonut: "minun tuskaani ei iäinen ihminen nähdä saa".
Minä vaikeroin ja valitin. Minä kiroilinkin. Mutta viimein minä ratkesin itkuun, ja vasta se helpotti, niinkuin aina ennenkin. Se vähitellen lauhdutti pakahtumaisillaan olevata sydänalaani ja lievitti tuskaani. Minä itkin pitkään ja katkerasti, tahallani melkein koetin itkeä niin kauan kuin mahdollista, sillä se yhä helpotti. Mutta viimein minä uuvuin siihenkin.
Eikö teillä ole muassa matkaputellia, että antaisitte minulle pienen herneen, luulisin sen wähän liewittäwän kauheaa tuskaani". Minä selitin hänelle, ett'ei minulla ole minkäänlaista matkapulloa. Kyyneleet nousiwat silmiini, kuunnellessani tuon paljon kärsineen ja wieläkin kärsiwän, onnen hyljäämän ja murtuneen miehen elämänkertomusta.
Kun muistelin seikkailuani ja kulkuani suolla, tuloani majaan, paperien löytämistä, vangiksi joutumistani salaliittolaisten käsiin, pitkällistä tuskaani Toussacin peukalon ollessa leuvallani ja lopuksi vaihtelevia näytelmiä, joita olin nähnyt koiran tappamisen, Lesagen vangitsemisen ja sotilaitten tulon, niin en voinut ihmetellä, jos aivoni olivatkin ärsytyksissään ja että hämmästyksekseni kouristuksen tapaisesti vavahtelin kuin pelästynyt lapsi.
Miksi te sanotte niin pilkallisesti: vai niinkö? Jos tietäisitte, mitä olette ollut minulle ja kuinka lähellä, ette sanoisi noin ... jos tietäisitte kaikki tilaisuudet, milloin olette ollut minun luonani tuskaani lievittämässä ja häpeään haihduttamassa ... kuinka ensi illasta saakka olen teitä avukseni huutanut ... teille pyhittänyt henkeni, sieluni ja tunteeni, jotka eivät koskaan ole olleet eivätkä tule olemaankaan kenenkään muun kuin teidän omanne ... sillä niihin ei kenelläkään muulla ole ollut sitä oikeutta kuin teillä ... ja teille minä olen ne säilyttänyt puhtaina ja koskemattomina... Eikö niillä ole teille mitään merkitystä ... ettekö anna niille mitään arvoa?
En voinut tuskaani hillitä, minä valitin ääneen ja kääntyen hänen puoleensa kivahdin: "Kas, mitä teidän maakunnassanne tapahtuu! Tuota voitte kärsiä, te, kreivi, jolta kuningas on toivonut itselleen kaikkea?" MACHIAVELLI. Ja mitä hän vastasi? HALLITSIJATAR. Niin kuin se ei olis' ollut mitään, niin kuin se olis' ollut mikä sivuseikka, vastasi hän.
Koski on minusta kamala peto, tuhat jäseninen, pitkäselkäinen, mulkoileva kummitus kuohut nauravat tuskaani valkoisessa vaahtoparrassaan, rantapuut koukistelevat oudosti oksiaan, ne tietävät kyllä, mitä on tapahtunut, mutta salaavat sen, ne ovat ottaneet hänet, mutta kätkevät hänet minulta tahallaan. Ei hetkeksikään johdu mieleeni, että poika ehkä ei ole ollutkaan täällä.
Mut tuskaani viihdyttää et enää voi, se ainiaks itkemään jää, se pisaroi verta ja pisarat hitaasti kierii, en muuta ma tee kuin katson, kuinka ne vierii.... Näät nyt, miten hauras ma olin. Miks päästit mun maailmaan yksin! Emon armahan arvoa tiennyt en lähteissä silloin. Oi äiti, nyt tiedän ja kärsin.... Tule äiti, ma pelkään!