United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, ei tarvitse sinun antaa kuin puolet siitä lihasta, helpotti Antti vaatimuksiaan. Tarvitseehan se köyhä kappeli itsekin kollehtansa! Maksa sitte luonnossa ne! vaati Antti jo ankarampana. Maksan kun jaksan. Maksa heti! äyäsi Antti. Elä nyt hätääsi kuole! Jos et vaan maksa, niin...? Antilla oli jo käsi nyrkissä.
Ja ennenkun pallinlyönti loppui, tunnustettiin yleensä, että Matti on vilkkaampia poikia. Näin tavoin rupesi Matti saamaan nuorilta enemmän arvoa ja tämä helpotti paljon hänen ankaraa ikäväänsä. Siinä lähitienoissa oli eräs varakas torppa, jossa oli kaksi aikaista tytärtä. Osui niin olla, ett'ei Matti nähnyt noita tyttäriä, ennenkuin kesällä.
Semmoinen oli Kälppilän isäntäkin, ja sen nojalla teki hän kuntakokouksessa tuon tyhmyytensä, joka loukkasi niin Heikin itsearwonsa tuntoa, ettei hän ollut siitä selwitäkään. Heikkiä helpotti niin tuo waimonsa puhe, että oli kuin raskas taakka olisi pudonnut hänen seljästänsä.
Jollei tämä ole väärää peliä, niin en ymmärrä sitä. Miten sinä kerran aijot puolustautua valtakunnan neuvoston edessä? Buddenbrockin kasvojenpiirteet veltostuivat yhä enemmän, ja nähtävästi hänessä riehui sisällinen taistelu. Hän näkyi jännittävän kaiken tarmonsa pysyäksensä lujana, kunnes vihdoin puistuttavainen huokaus helpotti tukehtunutta hengenkulkua. Sinä, Lewenhaupt, olet onnellinen.
Ja silti häneltä riitti aikaa rakastaa minua ja tehdä minut onnelliseksi. Mutta se kävi päinsä ainoastaan siten, että minä sulaannuin kokonaan hänen elämäänsä. Minä opettelin pika- ja konekirjoitusta, ja minusta tuli hänen kirjurinsa. Hän vakuutteli, että se helpotti hänen työtään puolella; ja niin vähitellen aloin täysin ymmärtää hänen työtään.
Minä tunsin, että käsi pantiin pääni alle ja että sitä kohotettiin hellävaroen... Se helpotti, ja silmäni selkenivät taas. Minä näin, että se, joka minua auttoi, oli nuori tyttö, jolla oli suuret siniset silmät ja vaaleankeltainen tukka. Vastustelemattani hän asetti astian huulilleni, ja minun täytyi lainata alas lämmintä maitoa. Missä minä olen? kysyin minä. Ja kuka te olette?
Niin sen tunsi Keskitalokin. Hänet valtasi niin voimakas mielenliikutus, ettei hän voinut enää sanoa mitään, vaikka oli valmis lause huulilla, vaan painui kumaraan. Sitten hän sai lievän yskänkohtauksen. Uutela kääntyi Keskitaloon päin ja katseli häntä pitkän aikaa osanottavasti. »Sinä tulet pian perässä», ajatteli hän heltyneenä. Keskitalon yskä helpotti. Hän kääntyi kasvot punaisina Uutelaan.
Hänen rintansa ikäänkuin luhistui sisään ja hän sai yskänkohtauksen. Vanha emäntä alkoi taputella hiljaa hänen hartioitaan, että kohtaus menisi pikemmin ohi. Kun se vihdoin helpotti, vaipui Keskitalo kasvoiltaan punaisena hervottomasti lavitsalle. »Niin on porton polut», huokasi hän kuin itsekseen, »syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: En minä mitään tehnyt ole!»
Sitä viilasi juuri kuin olisi veitsellä leikannut, kun vaan rupesi ylös pyrkimään. Kun ei päässyt ylös, niin hän pyörähti vatsalleen. Mutta silloin alkoi niin pahasti kiertää aina mahanpohjasta asti, eikä heittänyt ennenkuin piti useamman kerran vahvasti ylenantaa. Se helpotti vähän päätäkin.
Joka tuskan vavahdus, mikä ilmestyi hänen kasvoissaan, oli minulle kuin tuulen puuska purjeihin ja saatti minut lähemmäksi valta-istuinta. Joka huokaus, jolla hän helpotti vaivaansa ja kipuansa, kuului minusta kuin torvien ääni kaukaa kunnasten takaa, kuin lähettiläs, joka oli pitkät taipaleet käynyt, ilmoittaaksensa, että pian saisin tarttua valtaruoriin.