United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei vaipune kuohut veen? Jo voimassa vetten painon Nyt syöksymme syvyyteen!
Jäästä jäähän, hyystä hyyhyn vyöryy elon virran vuo, syöksyy miesi syystä syyhyn, koski pauhaa, luoja luo, pursuu puhki jäästä, yöstä hetken kupla kultainen; vaahto vaan jää urhon työstä, laulu tiestä laineiden.» Joikuu joutsen jäästä saatu, rantaan kuohut kolkot lyö. Ankara on laulun laatu, tuima talven tähti-yö.
Korkeankosken alle on metsäiseen maahan aikojen kuluessa syöpynyt syvä, laaja kattila, josta ainoastaan vesi pääsee pois ilman siipiä tai portaita. Tämän kattilan pohjasta on koskea katseltava. Siihen näkyvät kaikki sen kuohut ja tummat paadet. Seutu on jylhän kaunis, tekee miltei kolkon vaikutuksen, niin oudon Savossa. Olisi siinä mainio kosken paikka, kun vaan olisi vettä.
Saari oli puuton. Kuinkapa nyt maihin päästä? Turvaksi tuli huuto. Huuti kerran huikahutti neljällä äänellänsä. Kosken kuohut kahden puolin viskoi vyöryjänsä. Huuti toisen, kolmannenki pahemmin jo parkas, rantalehdot raikahti ja kaiku kauvas karkas. Virkkoi viisas mylläri: »Käy poika, katso, kuka virran niskassa huutavi kuin hampahissa hukan!»
Sinne jäivät äkeät kuohut jatkamaan yöt päivät, kesät talvet, aina aina kestävää, huimaavan uljasta leikkiään jäivät paluun varalle! Liukkaasti ja helpolla oli livahettu penikulma, vaan tullessa? Silloin oli toinen tinka! Sitä ei nyt kuitenkaan joudeta ajattelemaan, Ouluun päin on nyt matka ja sinnepäin ajatuksetkin.
Miehen ja vaimon pitää keskenänsä toinen toistansa rakastaman ja vielä enemmän kuin isää ja äitiä sillä raamattu sanoo, että miehen pitää luopuman isästänsä ja äidistänsä ja vaimoonsa sidottu oleman.» Hän kuulee vain katkonaisesti, mitä Helander lukee. Sanat lyövät häntä vastaan kuin kuohut koskessa korkean kiven ympärillä, jonka päällä hän seisoo, ja kohoamistaan kohoavat tulvatyrskyt.
Minä johtoa tajuan, Minä korskan Lemminkäisen Kuohut, kultani, vihasta! V
Ei muuta kuin muutaman asteen vaihdos ilman lämpömäärässä. Juuri kun veden pauhu oli korkeimmillaan ja kuohut paisuivat ylimmilleen, tapahtui pieni keikaus ilmakehässä, muutamain asteiden alennus ilmapuntarissa ja sade ylhäällä muuttui lumeksi, lumi pysähtyi jäätiköilie ja tarttui huippuihin kiinni ja tulva lakkasi laaksossa.
Tietystikin ne ovat asiat, jotka vaativat hänet lähtemään. Sillä eihän toki vakavan, arvokkaan miehen, joka ehkä on pormestari ja kaupungin isä, sovi edes itselleenkään tunnustaa olevansa niin lapsellinen, että hän lähtisi rajuilmaan haaveilemaan ja taivaltaisi alas laivasillalle nähdäkseen, miten kuohut huuhtelevat laituria ja laivat satamassa leikkivät haaksirikkoa.
Ja sentään seuraan ma liekkiä julmaa rakkaus vaieten palaa. Kantoi tuuli purtta kahta tuolle puolen Lemmenlahta; pilvi kuun yli kulkee. Tuonen pursi tuima pursi korkeana kuohut mursi; pilvi kuun yli kulkee. Unten haaksi hauras haaksi horjuu, vaappuu, jää jo taaksi; pilvi kuun yli kulkee. Iloinnenko taikka surren, nään ma Tuonen tuiman purren; pilvi kuun yli kulkee. Milloin heikon haavehahden?