United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aiast', urhoa kuulua, päin nyt karkasi Hektor. Laivast' ottelo heill' oli tuima, mut ei sitä syttää Hektor, Aiast' ei alas voinut syöstä, mut ei myös Aias häätää hänt', ikivaltain intohon saamaa. Vaan liki purtta kun toi Klytios-uron poika Kaletor tulta jo, peitsellään hänt' Aias rintahan iski; kaatui ryskähtäin uros, hellittäin kekäleensä. Hektor silmäins' eessä kun noin näki orpanan oivan hiekkaan herpoavan liki laivan runkoa tummaa, miehiä Troian huus, Lykiankin kaikuvin äänin: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset!
Ja sentään seuraan ma liekkiä julmaa rakkaus vaieten palaa. Kantoi tuuli purtta kahta tuolle puolen Lemmenlahta; pilvi kuun yli kulkee. Tuonen pursi tuima pursi korkeana kuohut mursi; pilvi kuun yli kulkee. Unten haaksi hauras haaksi horjuu, vaappuu, jää jo taaksi; pilvi kuun yli kulkee. Iloinnenko taikka surren, nään ma Tuonen tuiman purren; pilvi kuun yli kulkee. Milloin heikon haavehahden?
Jo alkaa päivä, yö on vihdoin mennyt, Yö pitkä, neljä päivää lakkaamatta Sodittuamme; mutta kuin se alkaa! Minusta, ruhtinatar tähtien, Sä aurinkoinen, kasvos käännä pois! Ma huoliin vaivun vaikertain, ja tuolla, Tuoll' ulkon' yhtä jäykkänä kuin ennen On vihollisen laivasto, ja meille Ei purtta kylmä aalto avuks tuo, Ja ystäväimme kohtalosta sanaa Ei tunkea voi tänne. Vait! hän herää.
Kun tuuli oli liian epäsuotuisa, jotta matkaa olisi päästy jatkamaan, amiraali päätti käydä niemekkeellä, joka oli vain noin neljännestunnin päässä satamasta kaakkoon. Sieltä hän löysi eräästä poukamasta neljä purtta, joita intialaiset sanovat kanooteiksi, niin kauniisti tehtyjä, että niitä ilokseen katseli, kuten amiraali sanoi. Maa oli kaikkialla viljeltyä.
Piit takoi satoa syltä, varren viittä valmisteli. Siitä vanha Väinämöinen otti rautaisen haravan. Astui tietä pikkaraisen, kulki matkoa palasen teloille teräksisille, vaskisille valkamoille. Tuoss' oli purtta, kaksi purtta, kaksi valmista venettä teloilla teräksisillä, vaskisilla valkamoilla: yksi pursi uusi pursi, toinen pursi vanha pursi.
Samana päivänä tuli ruotsalainen pursi "Putsvärch" Ahvenanmaalta, luutnantti Lilljan johdolla; ja sitä seurasi venäläinen lähettiläs Osterman. Kun minä rupesin ampumaan erästä venäläistä purtta kohti, joka tuli tuon ruotsalaisen purren kanssa, ilmoitti Lillja että se kuului hänen seuraansa. Kohta tämän jälkeen saapui venäläinen laivasto paikalle ja lähetti muutamat purjeveneet ajamaan minua takaa.
Yli vetten muistolaulut soivat, Ne saaren kuollutta kunnioivat, Saa tervehdyslaulun myös tuo nuori, Mi laivalla seisoo kädessä ruori. Mut kotia kohti kun purtta hän ohjaa, Ja kaikki kun rantahan juoksevat Ja ilolla ihmein katselevat, Kun johtaa hän Ahtolan talkapohjaa, Niin illan rusko se purjeet paartaa Ja urhon tuon, jota sankarit saartaa.
Tervehdys. Synkkä kuuro, taivaan valjetessa, Väistyy tieltä ilta-auringon, Aallon tuutu-lasna heiluessa Päivän myrsky uinuu lepohon. Hän, jok' aikaa jo mua kaipajaapi, Viel' ei laskevan mun purtta nää; Rannall' ehkä hän nyt ruikuttaapi, Kyynelsilmin tänne tähystää.
Mutta pian huomasi hän myöskin sen suuren eron, mikä oli hänen toimettoman katumuksensa ja Daavidin syvän uskalluksen, luottamuksen ja turvaantumisen välillä Herraan, elävään Jumalaan. Vasta nyt alkoi hänelle selvitä elämänsä suurin erehdys, se nimittäin, ettei hän koskaan ollut tuntenut eikä tunnustanut minkään korkeamman voiman tarvetta elonsa purtta johtaessa.
Ma hälle: »Vaikka tulen, jää en tänne, mut kenpä itse oot, niin kamaltunut?» Hän mulle: »Näät, ett' olen itkeväinen.» Ma hälle: »Henki kadotettu, tänne jää itkuus, vaivahasi! Tunnen sinut, mutainen vaikka koko muotos onkin.» Päin purtta ojentui hän kaksin käsin, mut hänet torjui valpas Mestarini ja virkkoi: »Joudu muiden koirain joukkoon!»