United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka kerta kuin teidät näen, saan yhden jalokiven lisää sydämmeni aarrearkkuun. Tämä on nyt neljäs, jonka te sinne pudotatte ja jonka otan huostaani; sillä koko kolmena vuotena, rouva, olen saanut nähdä teidät vaan neljä kertaa: tuo ensimäinen, josta mainitsin, toinen rouva Chevreusen luona, kolmas Amiensin puutarhassa. Herttua, sanoi kuningatar punastuen, elkää puhuko tuosta illasta.
Minä luulen että se sai alkunsa siitä kun kerran kurillani pistin nuuskaa nenääni, tshi! ymmärtäkää etten ollut koskaan ennen sitä haistanut, tshi! ja tällaista sitä nyt piisaa illasta aamuun ja aamusta iltaan, ja jos tätä vielä pitkältä kestää, niin aivastan minä nenän irti päästäni, tshi! se tuntuu kuin se jo heiluisi, ikäänkuin se olisi poissa alkuperäiseltä paikaltansa, tshi!
Ja huutoja ja pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viiniä ja taaskin viiniä, tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla vapautuminen ja raskas uni. Ja näin joka päivä läpi viikon.
Kukat eivät haisseet heille hyvältä, satakielen laulu häiritsi heiltä yölevon, ja alabasterilähteen iäinen lorina ja loiskina aamusta iltaan ja illasta aamuun tuskastutti heidät kokonansa.
Mutta katsos, Leonore! Minä olen *niin suuresti* rakastanut häntä! Olen maistanut rakkautta! Sen kautta olen saanut tuntea miten hurmaavaa, miten jumalallista elämä voi olla; oi Leonore! Yhtä paljon kuin kirkas auringonpaisteinen lämmin kesäpäivä eroaa tästä sumuisesta illasta, yhtä paljon se elämä, joka kerran aukeni minulle, eroaa siitä tulevaisuudesta, joka leviää eteeni!»
Oi, kuinka olen iloinen, sanomattoman iloinen; sillä vast'edes et sinä koskaan tule suutelemaan ketään muuta kuin minua, sinä Skotlannin kesytöin joutsen! Kiitän tästä illasta, hyvät naiset ja herrat; en voi oikein hyvin. Suokaa anteeksi, mylord! DARNLEY. Oi, ei, ei, et pääsekkään pois, sinä kallis kultani, ei, vasta nyt jäät ijäksi minun luo.
Tulen, ja sua kiitän Elsani vastasi Antti, syleillen vapaalla käsivarrella vaimoaan kiitän tästä ja kiitän siitäkin illasta, jolloin juuri nyt kymmenen vuotta sitten ainoan kerran neuvosi ylenkatsoin. Unhota se jo! Ei niin, mun armas vaimoni, vaan muistelkaamme sitä ilolla, sillä se kuitenkin perusti onnemme.
Ihminen, joka seisoo merenrannalla tai samoilee metsässä, tuntee itsensä ensimmäiseksi ihmiseksi, joka on milloinkaan seisonut meren äärellä tai astunut lehtoon, niin uudet ja harvinaiset ovat hänen tunteensa. Kun luen runoilijoita, tuntuu minusta, ettei enää mitään uutta voi sanoa aamusta ja illasta.
Sade, jota taukoamatta oli kestänyt edellisen päivän illasta saakka, oli nyt hänen elämänsä ensimmäinen suuri suru. Mutta kolmen minutin kuluttua hän palasi juosten takaisin äitinsä huoneesta ja huusi niin, että koko talo kaikui: Isä, isä, äiti suostui; anna valjastaa hevoset!
Eilisestä illasta oli hän kokonaan muuttunut. Reginan sulettua oven jälkeensä tempasi Boleslav kirjeen taskustaan, vakuuttaakseen itseään vielä kerran onnestaan. Hän luki: »Rakas nuoruudenystäväni! Papalta kuulin, kuinka jalo ja viisas kuninkaamme on sinua korkeasti kunnioittanut. Hän on nimittänyt sinut kapteeniksi ja antanut sinulle ristin.