United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
POMMERI. Mutta sinun, kanttori, olisi pitänyt olla kuulemassa, mikä se nero on! KANTTORI. Nero on timantti, säihkyvä ja välkähtelevä jalokivi. HURMERINTA. Oikein ja kauniisti! POMMERI. Se oli oikea sana! Kiitos, kanttori. KANTTORI. Mutta eivät kaikki, voimmepa sanoa, eivät monet, ja uskallan mennä niinkin pitkälle, että ainoastaan harvat osaavat erottaa oikean jalokiven tavallisesta lasista.
Joka kerta kuin teidät näen, saan yhden jalokiven lisää sydämmeni aarrearkkuun. Tämä on nyt neljäs, jonka te sinne pudotatte ja jonka otan huostaani; sillä koko kolmena vuotena, rouva, olen saanut nähdä teidät vaan neljä kertaa: tuo ensimäinen, josta mainitsin, toinen rouva Chevreusen luona, kolmas Amiensin puutarhassa. Herttua, sanoi kuningatar punastuen, elkää puhuko tuosta illasta.
Tämän ajatuksen antavat pelastusarmeijan evankelistat jalokiven lailla valaista ja loistaa joka haaralle. Me olemme yllä nähneet, että tätä usein tehdään hyvinkin sopimattomalla tavalla; me olemme saaneet nähdä, että nämät "todistukset" vaan lii'an paljon johtavat mieleen koneellista työtä ja yksitoikkoista koneellisuutta, ja kuten pelastusarmeijan niin monien muittenkin dissenter'ein on laita.
HURMERINTA. Veli on oikeassa! POMMERI. Oikeassa olet, veli kanttori! KANTTORI. Jos minä olisin runoilija, niin minä tekisin runon neronjalokivestä, joka Se on minulla jo tehtynä. Minä olen löytänyt tuollaisen jalokiven! KANTTORI. Saanko luvan kutsua veli runoilijan päivällisille seurahuoneelle. Hohhohhoh. HURMERINTA. Veli Pommeri minut tässä juuri kutsui. Vör seent!
Joskaan miehensä ei enään ollut häntä kohtaan sama kuin ennen, tulisi hän hellyydellään lopulta sulattamaan jääkuoren miehensä sydämmeltä, jonka hän kokemattomassa nuoruudessaan oli luullut niin lämpöiseksi ja jaloksi, tavatessaan onnensa lyhyenä hetkenä sieltä jonkun kimaltelevan jyväsen, jonka hän varmasti uskoi puhtaaksi kullaksi. Mitä huoli mies semmoisen jalokiven omistamisesta!
Annas, kaikki kun käy Luojan luokse: Jokainen ois sankar' mielestänsä, Parhainta ei palkkaa paljoksuisi Jaloist', ylevistä leipätöistään! Niinhän nykyaika lauleleepi. Lienee totta puolet leikissäkin. Mutta Luoja leivänjyväsistä Löytää jonkun lemmen jalokiven, Tunnon puhtahan ja vilpittömän, Hyvän tahdon poimii aittahansa Kaiken, mikä kukki elämässä, Lausuu: nuo on siemeneni sato. Pain. 15/2 1881.
Viiksiänsä punoen tutki Kristian asiantuntijan mielenkiinnolla ja suurella uteliaisuudella tuota vilkasta pariisitarta ja kaunista, miellyttävää ja pitkäsulkaista muotilintua rikkaine, liehuvine hamereunuksineen, jonka siro ja suloinen käytös täydellisesti erosi hänen entisen hovinsa juhlallisista nais-tyypeistä. »Mistä hiidestä oli Herbert voinut löytää tuollaisen jalokiven?» mietti hän kadehtien entistä lapsuuden toveriansa, tuota pitkää roikaletta pölysilminensä ja venäläiseen tapaan jakaukselle sileiksi kammattuine suortuvinensa varsin kapealla ja matalalla otsalla; kuningas mietti mielessänsä, että tuollaisia naisia, joita Illyriassa ei tavattu ainoatakaan, taisikin vilistä Pariisin kaduilla, jonka vuoksi maanpako näytti hänestä siedettävältä.
Lähettäkää sille armeija, taikka antakaa sille takaisin sen omat sotamiehet, ja he voittavat teidän majesteetillenne jälleen jalokiven, joka on kalleimpia teidän kruunussanne! Naisen näin puhuessa räjähti taas pommi muutamain askelien päässä hänestä, kaksi miestä sai surmansa hänen vierellään, ja verta pirskahti hänen mustalle samettihameelleen. Mutta urhea nainen ei liikahtanut paikaltaan.