United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän otti harpun, jonka Adalgot oli laskenut maahan, ja lauloi katsellen merelle, jolle yön varjot nopeasti ilmestyivät. Tähdet näkyivät jo. Hän lauloi: "Sammunut on kirkas palo tähdet amelungien. Sotakilpes', Didrik jalo, jo särkynyt on viimein. Raukka voittaa jalo horjuu uskollisuus herpautuu. Konnan eessä sankar' sortuu. Gooteill' hauta avautuu.
Imatra, rysky, pauhaa intoo uutta Ja syömeen taivaan tulivasamat! Sais siitä sankar taistoon voimakkuutta, Jos masentaa sen esteet surkeat. Ja sankar nousee taasen intomielin Ja miekan kahvaan käsi jännittyy! Ei kyitten parvi taida kähykielin Siell' liikkua, miss' sankar näyttäyy!
Ilma synkistyy; myrsky nousee vonkuen ja kohisten; muut kumartuvat hämmästyneinä maahan, Bileam jatkaa: Mut silloin sankar' astuu linnastaan, Kuin vuorest' aurinko, ja taivas seestyy Ja myrsky vaipuu hämmästyksissään. Maa valoa ja lämmint' aaltoaa.
Minäkö, taivaan neiti, noin Maan lapselle voin lempen' antaa? Ma, pelastaja Ranskanmaan, Ma, Herran sankar', kuinka vaan Voin rakastaa maan vainolaista? Voi, ettei nuoli taivaan maista Jo riennä mua ruhjomaan! Voi mua! Sävelet nuo kuinka Sydäntäni lumoaa! Hänen kuvans' esiin tuo ne, Hänen ääntään muistuttaa! Jos mun myrskyt muuttaa voisi Sinne, missä nuolet soisi, Missä verta vuotaa sais!
Seppeltä nyt Suomi sitoo, viettää päivän nousuaan, Harmaapäisen kunniata kaikkialla lauletaan. Seppelehet viheriöivät polvi polvelt' uudelleen, Niiksi Suomi kukat kylvää lapsiensa sydämeen. Seppelehet viheriöivät kunniaksi suuren työn, Kukkasia kylvetty on poistajalle unhoyön. Joudu sampo suvantohon, sammon sankar' eläköön! Suomen onnen kultapäivä paistakohon, yletköön!
Silloin luonnon hekkumasta Vuoti tunne suloisin, Ylin aate taivahasta Mies ne nautti sydämin. Kaunihinta nähden, vaipuu Sankar' ihme-unelmiin. Näkee unta vihdoin toipuu Kukkansa luo Eedeniin. Tunne suloisin ja ylin Aate, uni kaunihin Miehen sydämen ja sylin Täytti nainen luotihin. Ihminen, jot' onnen hukka Peljätti, nyt nousta voi. Luomiskevään viime kukka Vasta täyden kesän toi.
TIMON. Rakastan sentään maatani, eik' ole Yleinen haaksirikko riemuks mulle, Niin kuin käy huhu. 1 SENAATTORI. Puhett' ihanaa! TIMON. Terveiset rakkaille maanmiehilleni, 1 SENAATTORI. Nuo sanat huultesi on kaunistus. 2 SENAATTORI. Ja niinkuin sankar' riemuporttihinsa, Ne korvaan kulkee.
Hän tulee, sankar' uhkea; Mut otsansapa jalo, kirkas, kaunis, Se silloin uhkaileviin pilviin käy, Ja ijankaikkisesti hän mun tuomitsee. Oo! HANNA. Voi meitä onnettomia, voi meitä! NELJ
RISTIRITARI. Sa muutoin tuskinpa se sankar' oisit, jok' oot, jok' ennemmin ois Jumalan puutarhuri. SALADIN. No siis, jos pahempaa et luule minusta, kai puoliks oomme jo yhtä mieltä? RISTIRITARI. Kokonaankin jo. Sanasta ! Enemmän saat näin kuin oisit ottaa voinut. Omas olen! SALADIN. Tää liikaa on jo osaks yhden päivän! Hän eikö tullut myös? RISTIRITARI. Ken? SALADIN. Nathan. Ei. Mä yksin saavuin.
Kuningas Jok' olla tahtoo, tehköön, tuumikoon Myös kuninkahan tavoin. Tule! Erling Suur'arvoinen ja uljas sankar' on; Hält' ällös viivytelkö voittoa; Hän sit' ei väärin käytä. Kädess' urhon Sa Norjan valtikan suo välkkyellä; Kädessä ilkiön se vapisee.