Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Niinkuin nyt tuo tähti kiireelläsi Kiiltää, sankar tyyni, partanen, Niinpä alat katseestani käyköön Puhdas, säteilevä kirkkaus, Koska tuhon, kiusauksen henget Sydäntäni piirittämään käyvät.» Niin on aatos miehen, jonka huone Komee seisoo harmaal kalliol, Ja hän itse portaal, katsahdellen Kunnahille, kuusten kranssaamat, Hengittäes lempeen kesä-illan, Taivaan tähtijoukon loistaessa.
Pois on mennyt kansanlapsi, pois on lasten ystävä, pois on sankar' arvollinen siis on meillä ikävä. Raskaita, kaihon kaipauksen kyyneleitä vuotaa nyt; surun sumut, pimeyden pilvet, murheen usvat mielemme nyt on peittänyt. Suuri on kaatunut kansalainen, liitänyt kuolon kitahan, siitä surevi suomalainen, häntä seuraten hautahan. Ehkä kutsui Luoja hänen pois Suomen saloilta kulkemasta.
Hyvästi, rouva! Käyköön mun jos kuinkin, Tuoss' soturin on muisku! Minä nyt sun jätän Kuin rautamies. Ken taisteluhun mielii, Mua seuratkoon! Tien näytän. Hyvästi! CHARMIANA. Huoneisiinneko mielitte? CLEOPATRA. Mua tue! Kuin sankar' astuu hän. Tää suuri sota Jos päättyis miekkasilla heidän kesken! Antonius silloin mutta nyt no, tule! Viides kohtaus. Antonion leiri Aleksandrian luona.
Hän mihin koski tenhotaikoinensa, Sen suomalaiseks muutti kerrassaan: Maailman lasta, rahaa, hetken kantoi, Niin suomalaisen tunnon sille antoi! Hän vanhana viel' on kuin urho nuorin, Tult' täynnä sydän, järki valveillaan. Ei ihmis-arka: sanoissansa suorin Hän aina on, kun totta tarvitaan. Siks ihmetykseen innostuttaa nuoret Tää vanha sankar', juuriltansa tuoret.
Ei metsämiehen kieltä tää. Ken ensin Eränsä tuo, se juhlan sankar' olkoon Ja toiset kaksi häntä palvelkoot. Ei täällä myrkyn pelkoa; sen koti On ylhäisissä. Laaksoon tulen vastaan. Nuo lapset kuninkuuttaan eivät tunne; Ei luule Cymbeline, ett' eloss' ovat.
ILMARI. Siivet sen terästyi työssä, Eikä juoden ja remuten. Urho ei petona uhmi, Vaan petojen vainojana; Sankar' ei rutoksi suostu, Vaan ruton hävittäjäksi. LOUHI. Missä noutajat? Olutta Kantakaa urosten juoda! Karhukin olutta juopi, Susi suon väkivesiä. Ryöstäjäin, petojen luona Käyvät sankarit opissa. Rutjolle erikseen.
Mutta siirtyi sankar isiensä luoksi, Heitti kartanons ja tavaransa kaikk' Ainollensa; ja nyt kaunis Atalantta, Suosiossa valtijaansa korkean, Emäntänä linnassansa hallitseevi. Kaunis oli neitonen Helvetian, Ruhtinaattarien oli hänen haamuns, Kelmee, kuni vuoril kesäjuhlan yö, Korkea ja kelmee.
Tää, jolla nimi on ja valta suuri Ja vielä suuremp' urheus ja mieli, Nyt päivän sankar' on. Jos maineens' yltyy. Niin mailman järjestystä uhkaa vaara. On hautumassa paljo, jossa vasta On, niinkuin jouhen karvass', elon alku, Vaan myrkkyä ei vielä. Päälliköille Vie tieto, että tahtomme on täältä Pois päästä viipymättä. ENOBARBUS. Kyllä, herra. Kolmas kohtaus. Paikka sama. Toinen huone.
Hiljaisuus nyt syntyy taloon, Niinkuin hartaaks' seura sääntyy; Juhlan sankar' astuu valoon, Häneen kaikki silmät kääntyy. Hän on ylkä. Juhlavaate Kultatähtiin peittyy aivan; Hurmaa häntä onnen aate, Kun suo armaalleen hän taivaan. Tääkin saapuu. Hellän isän Saattelussa, vierahitten Suurten ohi, käy hän sisään Suuren sulhon luoksi sitten. Onko immen hyvä? Maasta Minkä vielä pyytää voisi?
Kuin kaksoistähtöset toisiaan varten he luotiin tahdosta kohtalotarten. Polo Turjan maa jo valtias-aikaansa vartoaa. Ja he lempi toisiansa, satu-neiti, sankar valon, ja he loisti niinkuin tähdet yli pitkän Pimentolan, Sariolan summan salon. Näin kuiske käy yöstä, mi kirkkaita kiittää: valon heimoa suurta he kerran siittää! Mut lempi on yö ja sokeudella se uhrinsa lyö.
Päivän Sana
Muut Etsivät