United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt vasta selvisi äkkiä Mérautille, millainen tämä kuninkaallinen parikunta itse teossa oli. Kristian käännähti äkkiä herttua Roseniin, joka tämän kohtauksen aikana oli alla päin seisonut uunia vastaan nojautuneena. »Rosen!» »Teidän majesteettinne käskee?» »Annapas meille oikea vastaus tässä asiassa. Tulemmeko me vielä nykyisillä varoillamme toimeen?»
Kun toimitus oli suoritettu, jatkoi Kristian väristen ja kalpein huulin: »Kuulkaas, mitä täällä on tapahtunut... Ehkä olettekin jo siellä Nizzassa kuullut jutun kohtauksesta perhehotellissa?...» Kunink. korkeus tuijotti häneen hölmöillä silmillänsä: »Pöllöjäkö suosammalessa, häh?» Kuningas nyökkäsi myöntäen ja käänsi kauniit silmänsä sivulle.
Kristian kysyi kyyhkyseltänsä, mistä hetkestä alkaen tämä oli häntä alkanut rakastaa ja minkä vaikutuksen hän ensi näkemässä oli tehnyt.
Mutta hän olisi rauhoittunut, jos olisi nähnyt, millä mieltymyksellä konsuli luki näitä siistiä laskuja, ja kuinka huolellisesti ne sitten numeroituina laskettiin määrä-laatikkoonsa. Paitsi sitä Kristian Fredrik nyt oli ainoa, jolle konsuli uskoi tuumansa ja toimensa; ja pitkissä kirjeissään, joita hän ainakin kerran kuukaudessa kirjoitti, selvitti hän asiansa perin pohjin vanhimmalle pojallensa.
Teaatterimaailmassa taas, missä ylipäänsä ollaan niin suosiollisia kaikelle kuninkaalliselle, oli moni nuori tyttö jo saavuttanut onnensa ainoastaan sen tautta, että oli voinut näyttää albumissansa kuningas Kristian II:n valokuvan antajan omakätisellä nimikirjoituksella varustettuna.
»Katsokaa tuonne, Kristian, luulisipa melkein, että...» Mutta Kristian ei välittänyt hänen huomautuksestansa, sillä hänellä oli kyllin tekemistä hevosensa hillitsemisessä, joka tänään oli ihan hurjalla päällä. Kun hän sittemmin kääntyi katsomaan kauniin kävelijättären jälkeen, oli tämä jo ehtinyt poikasen kanssa hävitä oikeusministeristön palatsin vieressä olevan rakennuksen holvikäytävään.
Kristian ei sitä itsekään oikein tiennyt vaan sanoi ainoasti hänelle, että se on hyvin ylhäinen herra, lähin kuningasta, että hän usein ajoi samassa vaunussa kuin kuningatar Margaretha, ja että hän matkueen tullessa istui kuninkaan vieressä. "Mikäs minun isäni sitte on?" kysyi Valdemar. "Saako hänkin ajaa samassa vaunussa kuninkaan kanssa?"
Häntä kohtaan esiytyi kuningas Kristian epävapaana ja vaivautuneena puolisona ikäänkuin olisi hän omasta mielestänsä suostunut liiallisiin nöyryytyksiin ja uhrauksiin. Lempeästi kyseli hän puolisonsa terveyden tilaa tahtoen tietää, kuinka hän oli nukkunut ja kuinka hän matkan jälkeen ylipäänsä voi.
Kristian viskausi heti vaunun nurkkaan iloiten siitä, että pääsisi tiehensä kaikista mahdollisista seikkailuista. Eronhetkeä oli hän kuvitellut kovin kiusalliseksi. Samassa kuului vihellys. Juna nytkähti, lähti liikkeelle ja huristi pian yli siltojen, ohi nukkuvien esikaupunkien ja pitkien lyhtyrivien, syösten vihdoin kohti aukeaa maaseutulakeutta.
Mutta Frédériquen sydän oli ainaiseksi suljettu ... ja nyt näytti hänen oma lapsensakin vierovan häntä. Näissä mietteissä seisoi Kristian eräänä hiljaisena iltana ... sairaan sängyn vieressä ... pimeässä huoneessa.