United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin Ahtolan armahat neiet, vaahtivaipat, sukelsi surren ainiaaksi alle aaltojen syvien, jättäen rannat, raumat, heittäen suruhun heleät hiekat, kaislikot yksin karkelemaan.
Aares: Soittimen kultaisen miekallaan pirstoiksi lyö. Hermes häijy jo hekottamaan ilkeästi; vaan Foiboo Ynnä runottaria suruhun saattavi työns. Uusi Aamor.
Näin lauloi hän; ja niinpä on viinakin meidät syöstänyt onnesta onnettomuuteen, riemun valosta synkkään suruhun. Reetta. Ahaa! Paha sisälles on astunut, Simo! Petoksen polttavia sanoja viskaat sä tyttö-raiskan silmille. Mutta kavahda itseäs Jaakolta! Kuuletko jytyä, kuuletko astuntaa ulkona? Silloinpa sisälle astui ankara, jykevä Jaakko ja Simo lavitsalle seinän viereen istahti. Jaakko.
Minä jatkoin sillä, että äkkiä havaitsin jonkun olevan keskellä jotakin laulua. Markham oli laulaja, ja hän lauloi: "Kun suruhun sortunut syömeni on". Laulun laulettuansa sanoi hän, että hän tahtoi esitellä "naisen" maljaa. Minä panin tätä vastaan enkä voinut sallia sitä.
Illalla lewolle laskewat toiset Waan minä suurehen suruhun Ei ole hauskoja murehet moiset Miksikä kultani hylkäsi mun." Laulaja waikeni ja sywä, kumisewa huokaus tunki läpi kaunihin aamu=ilman korwiini. Minä astuin esille ja edessäni oli nyt Nikki, joka näin warhain oli raittiissa ilmassa kewentämässä kenties kaipaawaa sydäntänsä.
Viimein, kun äiti yhä vielä tiedustelee syytä tuohon lakkaamattomaan suruhun, sanoo tytär: »Sitä itken impi rukka, Kaiken aikani valitan: Kun annoit minun poloisen, Oman lapsesi lupasit, Käskit vanhalle varaksi, Ikäpuolelle iloksi! Oisit ennen käskenynnä Alle aaltojen syvien Sisareksi Siikasille, Veikoksi veen kaloille!»
Ajat auringon Jo mennyttä on, Miel' mittovi öiset jo aavat. Tuo taivahankaari on tummennut pois, Mi hymysi myrskyjen tullen, Ken rientäen seestä nyt suruhun sois, Ken aulis ois ystäväks sullen? Kun leikit jää, Sumu, synkeä sää Jää taistohon tuomitullen.
Isäntä oli korvapielellään kuunnellut lasten ja vieraan keskinäistä puhetta, vaikk'ei hän ollut koko keskustelusta tietävinään mitään; niistä katkonaisista lauseista, joita hän kuuli, ja vieraan suruhun vaipuneesta tilasta päätti hän, että vieraalla mahtoi olla joku kova omantunnon vaiva, joka häntä niin kovin ahdisti ja rasitti, jonkatähden hän päätti ottaa selvän asiasta, voidaksensa jollain lailla keventää hänen kuormaansa; siinä mielessä asteli hän itkeä nyhkivän, köyhän muukalaisen luo.
Vastas Luoja lempehesti, Puheli isä parahin: "Tott' on tullunna minulle, Jopa hetki joutununna, Saapi surma vierahaksi, Tuoni tuottaapi murehen, Jota ennustin edellä, Saarnasin sanoin usein." Vapisit kädet vakaiset, Värisit pyhimmät polvet. Sydän synkeä surusta. Erkani vähän edemmä, Käski valvoa visusti, Ett'ei sortuisi suruhun, Kaatuis ala kiusauksen.