United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Koko talossa ei voinut yksikään nauraa niin raikkaasti kuin Avojalka, ja vanha uudistalokas sanoi tuon naurun kuuluvan peltopyyn sävelille, ja kun Avojalka aina oli nöyrä ja kunnioittava häntä kohtaan, niin antoi ukko hänen ymmärtää, panevansa hänet vielä testamenttiinsa.
Sitten kääntyi hän Ahmedin puoleen ja sanoi: "Oi prinssi, sulje korvasi noille viekoitteleville sävelille.
Otti kantelon käsille, ilon itsensä lähemmä. Kären käänti taivahalle, ponnen polville tukesi: ääniä asettelevi, säveliä sääntelevi. Sai äänet asetetuksi, soittonsa sovitetuksi, niin käänti alakäsille, poikkipuolin polvillensa. Laski kynttä kymmenkunnan, viisi sormea viritti kielille kapahumahan, sävelille hyppimähän.
Vieläkö sinussa on runoniekkaa?" sanoi hanskuri. "Mitä, saammeko taas nyt nähdä entiset hyppymme ja rinkitanssimme? Ja iloiset keikahdukset Vapunpäivän kukkas-riu'un ympärillä? Ja kuulia lystit laulut Joulu-aattona?" "Semmoisia loruja kyllä mahtaa vieläkin joskus ilmautua, isä", virkkoi seppä, "vaikka tosin palkeitten puhina ja alaisimen kalske ovatkin karkeaa säestystä runoniekan sävelille.
"'Mr Händelin musiikki ei ainakaan puutu henkeä, jatkoi Harry, riidanhimoisena, ja vaikka hän itse ei osaa erottaa: 'God save the Queen' 'Rule Britanniasta'. "'Sepä onkin kaikki mihin kykenemme, oli toinen törkeä vastaus, 'nimittäin panemaan suurten esi-isiemme lauluja sävelille.
Täss' on virteni vähäiset, Lapselliset laulelmani! Suosit niitä vai vihannet, Ethän polkene poroksi. Kun et viihdy kuulemahan, Ohi korvaisi kuleta, Salli ilmoja samota, Koetella korkeutta: Kyll' on taivaalla tiloja Sävelille suuremmille, Saati pienen lehtolinnun, Lauluille vähäväkisen. Vaikka minne joutunen, Sitä toivon, rukoilen, Että laulaa saan.
Mä olen, mä olen etsijäpoika, Ja mä etsin suloista kukkaa. Mä etsin impeä hehkuvaista, Tulirintaista, tummatukkaa. En etsi, kuin ahne, ma aartehia, En riistaa, en rikka'utta, Vaan etsin sydämen hempeyttä Ja raitista rakka'utta. Mä etsin sydäntä sydäntä varten Ja tunteita tuntehille Ja vastasointua, vasta-ääntä Mun sieluni sävelille.
Hän tiesi mistä Esterin riemu, tiesi mistä hänen surunsa, tajusi hänen kyyneltensä synnyn Kallen viheltäissä »Voi äiti parkaa», ja Kalle vieläkin oli yritellyt houkuttelemaan Esteriä polvelleen niinkuin ennen. Vaan Esteri olikin nauranut noille sävelille, ja nauranut kirkkaasti! Onnellisempihan Esteri olikin kotia tultuaan kuin ennen lähtöään.