United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta harjaantunut maailman mies peitti ajatuksensa, ja ainoasti hienoa hempeyttä ja kevyttä pilaa huomattiin hänen puheissansa, semmoista, jota silloin pidettiin hienouden ja somuuden kukkaisena. Meidän aikoinamme semmoista tapaa pidettäisiin vanhan aikuisena, ehkäpä turhamaisena ja naurettavanakin. Eräästä Kaarlen kirjoittamasta kirjeestä saatamme vähän nähdä, mitä eivät puheensa osoittaneet.
Löysinpä sinut, mun armahani, Kaikki muuttuivat samassa myös: Itse me tulimme Kalevoiksi, Tähtivälkkeheksi katselumme vuos', Säteet auringon himoja toivat, Hempeyttä kuun valoiset loivat, Maat ja metsät hekkumaa sanoivat, Lempeyttä kukkaset muhoili, Salot siintävät suloa soivat, Ilokyyneliä kosket myös valoivat, Armautta tuuloset tuhoili, Meren karit riemusta kohoili.
MARTTA. Toisen lasta en lyö, vaikka peittoisinki omiani kuin hallia, he omiani ovat, ja löisinkö heidät vaikka rammoiksi, niin eipä kose se muihin, heidän elätän itse! JAANA. Teitä kiinteän kohtelemisen edestä kiitän ja myös! jos hempeyttä mua kohtaan osoittaneet olisitte, mun sallineet heittäyä riettauden helmaan, niin olisinpa kentiesi nyt tyttö kurja, ylenkatsetta ansaitseva kaikilta.
Hän ei ollut pitänyt sitä pahana siis! Ja samalla muistin minä aivan selvään, millaisena hän oli unissa minulle silloin ilmestynyt. Kuinka kaunis hän oli ollut! Hänen silmänsä olivat sulaa hyvyyttä säteilleet, hänen äänensä helissyt pelkkää hempeyttä ja anteeksi-antamusta. Mutta kun hän oli suudellut minua, oli minun sydämeni seisahtanut ja autuas väristys oli käynyt läpi olentoni.
Miehet usein Vihaansa halpaan esineesen purkaa, Kun syy on suuremmissa. Niin on aina; Jos särkee sormeas, niin terveissäkin On ruumiin jäsenissä tuskan tunne. Ei, jumalia ei ne miehet ole; Heilt' emme aina sulhon hempeyttä Saa vaatia. Emilia, mua moiti; Soturi olen huono: tunnossani Valitin hänen kylmyyttään: nyt huomaan, Ett' olen todistajan lahjonut ma Ja väärin häntä syytän.
Hän oli pikemmin lyhyt kuin pitkä, jäntevä ja kaikissa liikkeissään ripeä; hänellä oli pitkä, ruskea, kahdelle palmikolle pantu tukka, älykkäät siniset silmät, hienot ja kauniit kasvot, liian hienot talonpoikaistytön, mutta samalla liian reippaat kaupunkilaisnaisen kasvoiksi, ja koko hänen olennossaan oli synnynnäistä, huolellisen kasvatuksen jalostamaa hempeyttä.
Ei ollut luonnossa sitä hunnutettua, siintelevää hempeyttä, mikä silloin. Kylmähkössä aamuvalaistuksessa ja tuulen hengen käydessä pohjoisesta tuntui kaikki nyt niin järkevältä ja arkiselta. Mutta ei hän tahtonut heittää haavettaan, ei päästää povestaan sen lämpöä. Pappila nukkui siellä, ei ketään liikkunut, kaikki oli autiota ja elotonta.
Vaan kuitenkin ne frankit, jotka olen tavannut, ovat niin isosti ylistäneet naistensa ihanuutta, jotta varsin kernaasti omilla silmilläni mielisin niiden hempeyttä nähdä, jotka voivat muuttaa rohkeoita sotureita oikkujensa orjiksi."
Meni pirttihin pihalla, Meni poika päähän pöyän, Rohi poika rohkiasti: "Takin naima tarvitseepi, Vihkivaatteen varsin sievän." Vanhin kuitenkin sanoopi: "EeIl' on työtä tyttärillä, Pojilla jälestä siitä." Mari katsoi karsinasta, Katsoi silmällä kahella, Niinkuin heinän hempeyttä, Tuota suurta sukkeluutta, Kielevyyttä Kettus-poian, Venäläistä verraksensa.
"Tämä tyttö-parvi kirkkopuvussansa kanervikkoa kaalatessaan oli auringon paisteessa ikään kuin häilyvä keijukaisjono. Harvoin kaikki yht'aikaa joutuivat näkösälle: milloin yksi, milloin kaksi, milloin puoli parvellinen katosi kanervikkoon, vesakkohon vierähteli. Oli tuossa nuoruutta, oli hempeyttä.