United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää! Seipäillä lyökää! Voi teitä raukkoja! OLAI Elkää päästäkö häntä! KARI Kyllä pysyy, kun minä pitelen! PANU Ilpo! Vie voudille sana että apuuni rientää! KARI Voudille! OLAI Sai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu selkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi. PANU Noidan nuoli?
Yhä kiihtyvää vauhtia kiitää venhe syrjittäin kuohuihin. Juha vain istuu paikallaan. Voi onnetonta, se ei tahdokaan! Marja juoksee niin lähelle kuin pääsee ja huitoo käsillään.
Nyt se menee, ei ole epäilemistäkään... Mattikin nousee jo seisoalleen ikäänkuin apuun lähteäkseen, mutta istuutuu taas. Sillä eihän mylly sittenkään mennyt. Siitä meni vain katto ja pari hirsikerrosta, jotka sysäyksen voimasta keikahtivat kuin hattu miehen päästä, pyörähtivät alas akanvirtaan, kelluivat siinä vähän aikaa ja katosivat kuohuihin.
Ja sieluni syvyydellä on voittamaton kaipaus, jota tuskin itsekään ymmärrän tahi tunnustan, kaipaus, sellainen, joka saattoi askeetin vetäytymään maaluolaansa, päästä ulos myrskyihin ja kuohuihin, saada karaista itseäni ja oppia kärsimään puutetta ja taistelemalla saavuttaa rauha, jota minulla nyt ei ole!"
Nuorukainen uskalsi tuskin hengittää, sillä hän oli kuulevinaan hengähdyksiä, jotka olivat syviä kuin kuohuihin järkytetyn meren huokaukset. Hän tunsi sametinhienojen käsien tarttuvan omaansa, ja kevyt huumaus valtasi hänen sydämensä, purppuroiden hänen poskensa tulipunaisiksi.
Pilvet hajausivat ja aurinko valaisi noita pitkiä vihreälle vivahtavia laineita, joiden harjanteet murtuivat pitkiin, valkoisiin toisiansa tavoitteleviin kuohuihin.
Hän ponnistaa kaikki voimansa seurataksensa vihkimälukua, hän tahtoo kuulla joka sanan, hän ei tahdo mitään muuta ajatella, hän tahtoo heittäytyä niiden kuohuihin ... niistä pelastusta saadakseen.
Eihän siellä kukaan häntä odottanut... Minne hän menee? Hänen päätänsä huimaa jos hyppäisi yli huojuvan kaiteen tai murtaisi mädän puun ja se sylissään syöksyisi kuohuihin ja rovasti löytäisi hänet verkostaan ja vetäisi rantaan ja Naimi tulisi katsomaan. Tai jos olisi se sulhanen tässä ja hän heittäisi sen menemään ja se menisi verkkoon ja vedettäisiin maihin ja Naimi tulisi häntä katsomaan!
Kiireisiä, horjuvia juoksuaskeleita ... keksi lyö läiskähtäen kuohuihin, vartalo nojautuu tanakasti lyöntiin mies jälleen suoraksi kohoo, taka-askeleita tanssii, pölkky jo kiven vieritse eteenpäin kiitää. »Se ei ollut enää leikkiä!» »Ei, ei, siinä ja siinä ettei pyllähtänyt!» Pölkky kiitää, laskija taasen varmana seisoo. Uusi tärskähdys.
Mut Ontrei, Imatran orja, hän lausui koskien kanneltaan: »Olet mulle ain yhtä sorja, sun sulojas laulan, en suruja maan.» Mikä Imatra immelle työksi? Kas, pajarin valta se kasvoi vain. Hän kosken kuohuihin syöksi. Ne hänestä kaikuvan nimensä sai. Mut Ontrei, Imatran orja, hän istui rannalle kuohuvan vuon: »Tule kuolema, lapsesi korjaa! Mut ensin ma lauluni parhaan luon.»