United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hoipertelen tosin kuin 80-vuotias, poteva vanhus asemalle ajuria hakemaan ja saan kyllä kotvan aikaa hakea tomuttuneen ja puolipalaneen muistini komeroista osotettani. Vaan sen löydän kumminkin ja pääsen ajamaan hotelliini.
Mutta sinä?" "Hm! Annas kuu nousen ylös, ennättäähän tuota puhua sittemmin." "Ei maar; lepää vaan ja kerro, mikä sinun on. No, mutta hiidessä, missä minun muistini? Kirjoitithan olevasi rakastunut? Kuinka on käynyt? Oletko kihloissa, olethan kanalja kihloissa! Ja häät?" "Kihloissako ja häät?" kysyi Niilo puoleksi säikähtäneenä. "Se on tietty!
Pekka kulki matkueen etunenässä, ja parin viikon kuluttua oli tultu vuoriseuduilta alankomaalle, kunnes vihdoin huomattiin kaukana idässä meri. Pekka pysähtyi hetkiseksi, ja sitten kirkasti iloinen hymy hänen kasvojaan. "Mitä nyt ajattelet, Pekka?" kysyi vanha Pekkalainen. "Ajattelenpahan, että pian saavumme määräpaikkaan, jossa meidän on erottava, jollei muistini petä. Tulkaa!"
Minä muistelen nyt, mitä on tapahtunut: meidät voitettiin merellä, minä haavoituin taistelun alussa, minut vietiin maihin ja ... ei, muistini on sekaisin, mutta kesken uniani on minulla ollut hämärä tietoisuus siitä, että olen oikeuden käsissä. Sano, odottaako viimeinen hetkeni minua kohta ... vai miksi katselet minua niin kummallisesti?
Kun hän mielellänsä halusi puhua kanssani, määräsi hän muutaman opettajan opettamaan minulle maan kieltä. Minä käytin tähän neljänneksin vuotta, ja kun minä tämän ajan kuluttua jotenkin hyvin osasin puhella heidän kanssansa luulin minä heissä herättäväni yleistä ihmettelemistä nopean käsityskykyni ja hyvän muistini kautta.
Minua vävähtää vielä kiireestä kantapäähän, kun muistini poikkee tästä kulmasta, ja kynäni vapisee kädessäni. "Te olette ulkona varhain, Miss Spenlow", sanoin minä. "Sisällä on niin ikävä", vastasi hän, "ja Miss Murdstone on niin järjetön! Hän puhuu semmoisia joutavia, että päivän tarvitsee käydä kuivemmaksi, ennenkuin minä lähden ulos. Kuivemmaksi!"
Ja kummallisinta oli, ett'ei hänellä ollut päällä vaatteita enempää kuin Helenalla Murtovarkauden neljännessä näytöksessä. Kun Pekka koetti puristaa häntä rintaansa vasten, tuntui hänestä aivan kuin olisi hän keijukaista puristanut, niin kevyt, hieno oli Aino. "Niin, Aino kulta! En voi hyvin. Olen aivan muistini menettänyt!" Pekka katsoi parhaaksi tunnustaa suoraan kaikki.
Miten se voi tehdä kaksi riikintaalaria?... Lasi punssia maksaa minun ravintolassani vain yhdeksän killinkiä ... minulla ei ole koskaan tapana kiskoa ... tekee siis ainoastaan yksi ja kaksikymmentäviisi ... hitto muistakoon, oliko niitä kahdeksan lasia ... eiköhän niitä ollutkin vain viisi ... en käsitä, miten muistini on huono tänä iltana!
Mitä minuun itseen tulee, minä yksinäisillä vaelluksillani vietin aikaani sillä, että mieleeni muistutin jokaisen kyynärän tuosta vanhasta tiestä, sitä myöden astuessani, ja liikuin noilla vanhoilla paikoilla, joihin en koskaan kyllästynyt. Minä liikuin niillä, niinkuin muistini usein oli liikkunut, ja viivyin niissä, niinkuin entiset ajatukseni olivat viipyneet, kaukana poissa ollessani.
Muistini on todella hyvin huonontunut... Minulla on liiaksi näitä talouspuuhia, en ole milloinkaan joutanut kallistamaan korvaani lasten äänille. Sanokaa miksi tämä talous on niin suuri, niin tarpeettoman suuri? Mitä varten, ah, mitä varten kaikki maailmassa?! MARTTA: