Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Rohkasen näinikään mieleni ja koetan tyytyä kohtalooni. Päivän valo jo vaikuttaa virkistävästi ja luontokin on hiukan vaihtelevampaa. Ei aikaakaan niin huudetaan Dysseldorfia. Soo, ajattelen mielihyvällä, siitähän ei enää pitäisi olla pitkälti Kölniin, ellei nyt aivan muistini petä.
Saatatte siis vielä tämän kerran suorittaa kustannukset; on kysymyksessä vain muutamain päiväin etumaksu. Kuinka paljon olen teille velkaa? Aivan mitättömän summan, teidän armonne, jota en voi muistaa, vastasi silmänpalvelija yhä samaan tapaan. Muistini on sangen huono kaikkeen muuhun paitsi teidän armonne käskyjä täyttämään.
Muistini on pettämäisillään minut melkein kokonaan, jok'ainoa rivi jonka luen tai kirjoitan tuottaa päähäni tuskaa, mikä tulee väliin äkisti, repimällä, toisinaan taas tukahuttavana, hellittämätöinnä kuni hampaan pakoitus. Ihmeellisen levollisena kuitenkin käyn kuolemaani kohti.
Jos teidän tekisi mieli käydä meitä tervehtimässä, olen varma, että isä ilolla näkisi teidät". Mitä minä muuta voin tehdä, kuin rukoilla hiljaista siunausta Miss Mills'in pään päälle ja kätkeä Miss Mills'in adressin muistini varmimpaan soppeen!
Ei, ei, kyllä minun täytyy saada puhua nyt suuni puhtaaksi... Hän poltti muutaman savun ja jatkoi sitten: Jo sinä aikana, kun minun muistini alkaa, oli äitini nääntynyt. Isäni potki ja pieksi häntä joka päivä, eli palvelijoidensa kanssa ja kuletti vieraita muualta. Hän juopotteli aamusta iltaan. Minä sain olla hänen juomakumppaninaan melkein lapsesta saakka...
Voi sentään, niistä on sittekin liian paljon jälellä muistini virittämiseksi! Aika, joka niin pian hävittää hallitsijain muistomerkit, näyttää näissä erämaissa säästävän ystävyyden muistomerkkejä, pitkittääkseen kaipaustani aina elämäni loppuun asti. Tuskin oli toinen näistä majoista valmistunut, kun rouva de La Tour synnytti tyttölapsen.
Yksi sivu puuttuu, mutta muuten ne ovat samassa kunnossa kuin niitä kirjotettaessa ja esittävät minun ajatuksiani ja tunteitani siihen aikaan paremmin kuin muistini, vaikkakin se muutamissa suhteissa on sangen hyvä. Baskerville Hall, lokakuun 13:na päivänä. Hyvä Holmes!
Kysyin lähellä seisovilta, missä olin ja mitä pahaa olin tehnyt, koska poliisit herätessäni käsirautoja olivat pois ottamassa. En kerinnyt saada mitään selvää vastausta. Nyt selkeni muistini.
ANTONIUS. Hyvästi, rouva! CLEOPATRA. Sananen vielä, kohtelias herra! Erota meidän täytyy, ei, ei sitä Olemme lempineet, ei, sitäkään ei Sen kyllä tiedät; mitä aioinkaan ma? Oh, muistini on oikea Antonius, Unohdan kaikki! ANTONIUS. Jos ei houre oisi Sun valtas orja, luulisin ett' olet Sa houre itse. CLEOPATRA. Tuskalloist' on kantaa Houretta moista sydäntään niin liki Kuin minun tätä.
LENOX. Mun nuori muistini ei toista muista Sen vertaista. MACDUFF. Oo, kauheata, kauheata, kauheata! Ei kieli eikä sydän sua saata Käsittää eikä nimittää! MACBETH & LENOX. Mik' ompi? MACDUFF. Nyt taitotekonsa on tuho tehnyt! Kuin kirkonvaras murtanut on murha Vihittyyn Herran huoneeseen ja hengen Templistä ryöstänynnä. MACBETH. Kuinka? Hengen? LENOX. Kuninkahanko?
Päivän Sana
Muut Etsivät