United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
CASSIO. Mutta, rouva, Tuo valtataito kestää voi niin kauan, Niin niukka, laiha voi sen muona olla, Niin tyhjät syyt sen venyttää voi, että, Kun olen pois ja täytetty on paikka, Unohtaa kenraal' ystävyydet kaikki. DESDEMONA. Sit' älä luule. Täss' Emilian kuullen Ma sulle paikkas takaan. Ole varma, Kun ystävyyttä vannon, niin sen täytän Viimeiseen tippaan.
OTHELLO. Ha, ha! Viekas mulle? JAGO. No, herra kenraal', enempää ei siitä! OTHELLO. Pois! tiehes! Piinapenkkiin minut kytkit; Parempi suurin pettymys, sen vannon, Kuin pienin tieto. JAGO. Kuin? OTHELLO. Nuo salanautteet Mua mitä koski ne? En nähnyt mitään, En luullut mitään, tuskat vältin, nukuin yön, Söin hyvin, pidin hauskaa, Cassion muiskuj' En hänen huulillansa tuntenut.
CASSIO. Mitä toint' on hällä täällä? JAGO. Maalaivaan iskenyt hän on tän' yönä; Jos hän sen pitää saa, niin hänen kelpaa. CASSIO. En ymmärrä. JAGO. He, hän on nainut. CASSIO. Kenen? JAGO. No niin, tuon Tulkaa, kenraal'. OTHELLO. Olen valmis. CASSIO. Kas, tuossa teitä toinen joukko etsii. JAGO. Se on Brabantio; varuill' olkaa, herra; Häll' aikeet pahat on. OTHELLO. Hoilaa, ja seis!
Hän tämän tunsi Kustaan sodast' asti; nyt ukon käsi liikkui kankeasti, se pärrytykseen tuskin taipuikaan; hän paraateissa harvoin nähtiin myötä, vaan aina, missä tehtiin verityötä. Näin kenraal' loihe hälle lausumaan: "Jo etkö, veikko, ole kyllästynnä, tääll' eikö löydy miestä nuorempaa? Täss' olet kaiken päivää köykistynnä, et liikkumaan nyt palikoitas saa."
Vaiti seisoo Ferencz Renyi Huulin liikkumattomin; Vaiti oli suu, ja vaiti, Vaiti oli sydänkin. Kenraal Haynau verihurtta Antoi käskyn ampua, Sitten kääntyi vangin puoleen Jatkoi julmaa puhetta: "Vai ei ikälopust' ollut Jätettävää elämään? Vielä tässä toisen ikä Lyhyempi päätetään. "Jos et virka viipymättä, Mitä tietää haluan, Tähän sinun sisaresi
Rinta huokui, hiki juoksi, kun hän melkein viimeisillään taas pääs omiensa luoksi; vaan ei tuosta ollut millään. Kumppalit huus ilkkuin vielä: 'Lämpisitkö? Taisi tiellä juoksu käydä keveästi? Munter vastus: 'Välttävästi! Kenraal' Armfelt lyötiin kerta; silloin lippuamme likin oli Munter, vuosi verta; hän se lipun pelastikin.
Mutta vaunuiss' istui herra, mukavasti nojallaan, suopel-kaulus viitta yllään, tähtirivi rinnassaan. Katsoin, katsoin. Mennyt aika välähti nyt muistihin; nähnyt olen kasvot nuo, mut milloin, missä, arvelin, Salmellahan Lapualla joukoss' oli urhojen, kapteeni hän oli silloin, nytpä kenraal' ylhäinen.
Tästä selkoa saa! Nuori yl'oppilas Teidän on kuningas. Tääll' on kadetti, kas, Kovin rakastunut... Kapteen' myös urhokas, Olat on kullatut! Vielä, yks' yrittää: Vanha kenraal' on tää! Pian täys tusina... Sääli kadettia! Vielä kortitko nyt? Tahi kentiesi saa Kupin kahvia nyt? Se on virvoittavaa. Silloin haihtuvi pois Surut, jos niitä ois. Eläköön! Asentoon! Tuossa kadetti on! VOILEIPIEN V
Se dogin lähetti on Lodovico; Ja vaimonne on, nähkääs, hänen kanssaan. LODOVICO. Jumalan rauha, kenraal'! OTHELLO. Tervetullut! LODOVICO. Terveiset dogilta ja senaatilta! OTHELLO. Suut' annan heidän tahtons' ilmituojan. DESDEMONA. Mit' uut', hyvä Lodovico serkku? JAGO. Iloista, signor, nähdä teitä täällä; No, tervetultuanne Kyproon! LODOVICO. Kiitos! Luutnantti Cassio, kuin voi hän?
Tuskin lastahan niin isä hoitavi, kuin mua hoiti töykeä tuo; koko leiriin hän heti ryssien tietoon saattoi työni, ja minne mä vain nyt vankina saavuin, arvoa, tuttuja sain. Myös kenraal' ylpeä itse loi hymykatseen, kun sivu kulki, ja voi mua olkaan lyödä ja vointia tiedustaa, sekä kuinka ma viihdyin. Luonapa vertaisten mua kestittiin.