Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mut itse, kuningattareni, Mä etees polvistun, Ja tunnustain sinut valtijaksi, Ma purppurapieluksella Tuon tarjokses Sen järkeni hiutusen, Min säälistä mulle viel' on jättänyt Valtas edeltäjätär. Iltahämärä. Meren kolkolla rannalla istuin Mietteistä vaivauneena ja yksin.
Sa into oot, mi sanani saa soimaan Ja kostoon käskee mun, ei tikarein, Vaan synkkäin pilvein kesken salamoimaan! Tein, mauri, työni mauri, mennä saan... Jos multa halaat runoutta vain, Niin ota tuntein, jotka hehkuin palaa, Tää runsas vuo, jot' etees tahdon valaa, Mut kuule murhe riemuhuudossaan!
Ken vaipuu miekkas alle, ken harppus helkkymiin! Mik' enää määrä mainen sun silmääs sarastaa? Kaikk' aarteet, ihanainen, sun etees aukeaa!» Ja kansa, silmät veessä, huus Davidille näin, kun Israelin eessä hän seisoi seppelpäin kuin kevään ikitaika, kuin nuori viinipuu, kun viel' on unten aika, kun viel' on kevään kuu. Näin kaikki kunniata soi nuoren valtiaan.
Muista ehto, jonka panin sun etees, määrätessäni sinua otto-pojakseni, ja jonka pyhästi lupasit täyttää. NIILO. Hän on nyt kuollut. MARKUS. Kysynpä tässä, oliko miehellä joitakin lemmen tuumia tuota neitoa kohtaan tuossa? Ukko sinä, jos puhettas et vahvista, niin oletpa kuoleman oma.
Lukija, lautsallesi jääös siksi ja mieti itsekses, mit' tässä tarjoon, jos tahtos iloon on, ei uupumukseen. Oon pöytäs kattanut; siis ota etees! Näät kaiken huoleni nyt aine vaatii, mi saanut mun on kirjaa kirjoittamaan. Aurinko, luonnon suurin palvelija, mi Taivaan voimalla maailman leimaa ja valollansa ajan meille mittaa,
Katso etees, ettei täältä vieläkin tulisi, vastasi heti Korabljova liittäen samallaisia sanoja puheeseensa. Ja molemmat hiljenivät. Jolleivät vaan estäisi, kyllä minä sinut mukiloitsisin, senkin vietävä... alkoi jälleen punatukkainen, eikä taaskaan viipynyt kauvan yhtäläinen vastaus Korabljovalta. Sitten oltiin vähä kauvemman aikaa vaiti, ja jo taas tuli haukkumasanoja.
ILMARI. Siinä lepäät, naiseni, alkaen kuolon pitkää unta, jossa avattiin etees Manan ääretön maa! Mikä muutos!
Hän taas: »Kun toivoni sa tahdoit täyttää, mi sua johti rakastamaan Hyvää, jok' onkin ainoo pyyteen arvollinen, mitk' etees sattui kaivoshaudat, kahleet, kun turhaks sulle matkan määrä tuli ja jätit kaiken pyhän pyrkimyksen? Ja mitkä edut, mitkä viehätykset näkyivät muiden kulmaluilla, koska sun täytyi kulkus heitä kohden kääntää?»
Kiittäkäämme Herraa siitä, että hän on jalon hallitsijamme kättä armotyöhön johtanut. Kaikki. Sun puolees käännymme me nyt, Kun taistelu on päättynyt; Sun etees, Herra taivahan, Tään onnen päivän antajan, Nyt notkistamme polvemme Ja sua yksin kiitämme. Audotja. Kosmin! Sinä sait nyt suuren aineellisen tappion, mutta älä sure!
Suruissaan he ilmoittivat kaikki tunteensa niissä virsissä, joita he niin mielellään veisasivat Juutalaisten virsissä, joita kristitytkin olivat omistaneet ja joihin he olivat panneet uuden merkityksen: "Herra autuudeni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs. Anna rukoukseni tulla etees; kallista korvas huutoni puoleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät