United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
POMPEJUS. No niin, sen olen minä kuullut; Ja senkin, ett' Apollodorus vei ENOBARBUS. Vait vain. Niin teki. POMPEJUS. Mitä? ENOBARBUS. Caesarille Vei patjass' erään kuningattaren. POMPEJUS. Sun tunnen, solttu; mitä kuuluu? ENOBARBUS. Hyvää, Ja hyvää, toivon, vastakin, kun tiedoss' On neljät pidot. POMPEJUS. Kättäs saanko puistaa?
Noin leivon kielelläkö korppi laulaa Ja päivän nousust' ilotiedon tuo? Käteni kernaast' annan keisarille; Mua auta katkomaan se, hyvä Aaron. LUCIUS. Seis, isä! Ylvää kättäs ei saa viedä, Jok' on niin monta vihollista lyönyt. Tää käsi riittää. Minun nuoren veri On halvempaa kuin sun; mun käteni On pelastava veljieni hengen.
Sun voimaas julistaapi taivaasi sekä maas, Ja meri vaikenee, kun kättäs käytät. Ja kansain asumusten myös rajat sääsit sä, Ei tahdottas niit' yhtään voi kenkään siirrellä. Sun kädessäs on onni kansojenkin! Sun turvihis siis turhaan me emme pakene, Viel' olet Herra, joka kaikki voipi! Suo vain, sun puolees, että niin aina huudamme. Se että istuimelles' asti soipi!
Kamppailkoon hän vieläkin elomme onnen tähden; mutta ilman elon kalliinta lahjaa menköön hän hautaansa. ANTON. No, noo, mun poikani, elon tie on vaihteleva. LEO. Mutta minun tästälähin samankarvainen aina, samankarvainen! ANTON. Kuinka hyvänsä, mutta minä tunnen sinun ja näen nytkin sinun kelpo mieheksi. Ja tästä kiitän sinua, Leoni, ravistaen kättäs kuin oma isäs. LEO. Mutta oi kuolema!
FAUST. Niin, lapsonen! suo kukan kuiskailla Jumalais-enteenä: hän lempii sua! Tiedätkö mit' on tuo? hän lempii sua! MARGAREETA. Mua vavistaa... FAUST. Oi ellös vavisko! suo silmäni, Käteni suo sun kättäs puserrellen Sanoa sulle sanomaton tuo: Toisiinsa vaipuneina sielut tuntee Autuutta, jonka täytyy olla ikuisen! Ikuisen! loppu toivon hukka ois. Ei, ääretön! ikuinen! Jo pimenee.
Huusi ja nuhteli noin Menelaos vaaleva silloin: "Antilokhos, sua ei katalampaa miest' ole toista! Nyt mene! Suottapa mielekkääks sua luuli akhaijit. Vaan valan vannonnatta et palkintoon pane kättäs!"
ANTONIUS. Ett' orja, joka ottaa juomarahaa Ja sanoo »kostjumala!», hyväillä Sun kättäs saa, mun kisaystävääni, Jok' on vain suurten henkein valtaleima! Oo, jospa Basanin nyt vuorell' oisin, Pahemmin mylvisin kuin karjalauma! Syy mull' on raivota; nyt korupuhe Ois samaa, kuin jos uhri hirsipuussa Hyvästä työstä pyöveliä kiittäis. 1 PALVELIJA. Tarpeen mukaan, herra. ANTONIUS. Parkuiko?
Katsahtaa, kurja, rohkenetko minuun! Kuin omatunto silmän' iskee sinuun?» Rukoile, silmäs nosta taivaasen! Sun kätes kuolkoon! Sitä rukoilen. Miss' ompi Luoja, kun noin kuolee kurja? Ei sinun kättäs johtamassa, hurja. Soi laukaus, kuninkaan ja kruunun suoja! Pois haihdu, turmion ja surman tuoja! Sen siitit ja sen kautta henkes heität. Mut kadotukseen kanssani vien teidät. Kahdestoista kohtaus.
Ja siitä ethän epäile, oot otollinen Herralle jos ylimalkaan kukaan. Sa koskaan kylvä mitään et, et koskaan mitään niitä. Et tunne miltä maistuukaan se, jota synniks mainitaan. Ja kiität Herraa siitä. Niin tyynnä hurskaudessa sun mataa elämäsi. Jos milloin kättäs oikeaa sa käytät, vapahasti saa sen tietää vasen käsi! Kuin kulku kuun tai auringon niin varma on sun retkes. Ei koskaan epäröintiä.
Veriset kätenne nyt tuokaa kaikki Sun kättäs, Marcus Brutus, puistan ensin; Sun kätees sitten, Cajus Cassius, tartun; Ja, Decius Brutus, sun; ja sun, Metellus; Sun, Cinna; uljas Casca, sun; ja viimeks En viimeks ystävänä sun, Trebonius. Ah, jalot herrat! Mitä sanoisinkaan Nimeni teist' on nyt niin halpa, että Kahdesta häijyst' olen jompikumpi: Joko imartelija tai pelkuri.