United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aioin jalkarautoihin kuuluvalla niittaustapilla kytkeä vankini kalliossa olevaan rautarenkaaseen kiinni, mutta Iivana pyysi minua kiinnittämään hänet vitjoihin, joten hän pääsisi vähäisen liikkumaan. Selitin, että ne olivat järven pohjassa kiinni; mutta Iivana oli ne pian vetänyt maalle.
"Hän elää, hän on minun vankini, hän odottaa tuomiotansa. Se on laskettava." "Niin, niin!" "Annammeko hänelle anteeksi?" "Herrani tekee mieltänsä myöten." "Ei, ei, Schireneni, ole ystävällisempi. Minä olen aivan onneton. Sano, mitä sinä pyydät?" "Jos minun täytyy sanoa, minä sanon kerrassaan hänen henkeänsä." "Voi minua!"
»Ja siinä minun nuori matkakumppanini ja vankini», sanoi Crévecoeur, joka ei enää malttanut olla vaiti, »tekikin niinkuin uljaan ja älykkään miehen sopi, eikä ole oikeutta lukea tätä hänen tekoansa miksikään moitteeksi kuningas Ludvigille.» Koko tässä salissa istuvan aatelisherrojen piiristä kuului hyväksymisen mutinaa, joka iloisesti kaikui Ludvigin korviin, mutta pahasti suututti herttuaa.
Vanloon astuessa hänen luokseen hän oli vast'ikään tullut tuntoihinsa. Pettävätkö silmäni, vai näenkö Aadolf Skytten täällä? sanoi Vanloo hämmästyneenä. Kohtalomme on siis ratkaistu, virkkoi Skytte nähtyään Vanloon. Olemme voitetut... Missä on Drake? Hän on minun vankini. Entä Feliks?
Näistä sanoista selvisi sotamiehille koko häläkkä, joka elävästi kuvastui heidän eteensä. Eräs heistä kiiruhti Aadolfin luo ja väänsi miekan hänen kädestään. Kaikki vastustus on turha, onneton herra, lausui aliupseeri tullen hänkin Aadolfin luo. Saamarin pyöveli, heitä irti nuori herra ... hän on nyt minun vankini... Aadolf näytti hetkisen aikovan aseettomanakin uudistaa yrityksensä.
Jos teidän isänne olisi ollut kunnon mies, olisi hän opettanut tytärtään pelkäämään Jumalaa, kunnioittamaan kuningasta ja puhumaan totta kaikkien edessä. Te olette tahtonut kääntää minut; minä tahdon palkkioksi siitä kasvattaa teitä, sillä te näytte todellakin olevan sen tarpeessa. Menkää, te olette vankini siksi, kunnes olette oppinut puhumaan totta.
Hän lempii minua vimmatusti, ja minä olen selvästi näyttänyt että seisoo sydämmeni hänelle avoinna; ja myrsky nousee, joka korkealle kiertää kaiken tämän huoneen tomun. Ihanata! Hän kohta julkisesti murtaa kahleensa tässä ja on mun kihlattuni, mun vankini, mun vallassani ainiaan. Sitten, kuinka teen?
RISTIRITARI. Ma, vankis, sulttaani... SALADIN. Mun vankini? Mä kelle hengen lahjoitin, myös enkö vapautta hälle lahjoittais? RISTIRITARI. Mit' tehdä sinulle soveltuu, mun kuulla sopii, ei edellyttää. Mutta, sulttaani, mun luonteeseeni, säätyyni ei sovi kiitollisuuttain erikoista sulle vakuuttaa vuoksi henkeni. Mut aina sun palveluksees alttiina se on. SALADIN. Mua vastaan sitä älä käytä vain!
Mutta silloinpa, rakas herra O'Reilly, olettekin minun vankini, ettekä tällä hetkellä pääsisi lähtemään palatsistani; teidän ei siis auta muu kuin mukautua. Nimittäkää minulle ne oppipojat, joita tarvitsette ja ne työkalut, joita heidän on ottaminen mukaan. Juveloitsija tunsi herttuan, hän tiesi että kaikki verukkeet olivat turhia, hän mukautui. Onko minun lupa antaa tieto vaimolleni? kysyi hän.
Hetken kuluttua läksin pää täynnä ajatuksia nousemaan portaita vapauttaakseni vankini. Hän toivotti minulle kohteliaasti hyvää huomenta. Minä vastasin alentuvasti ja itsetietoisesti hymyillen. Pian istuimme aamiaispöydän ääressä, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut.