United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän taas: »Kun toivoni sa tahdoit täyttää, mi sua johti rakastamaan Hyvää, jok' onkin ainoo pyyteen arvollinen, mitk' etees sattui kaivoshaudat, kahleet, kun turhaks sulle matkan määrä tuli ja jätit kaiken pyhän pyrkimyksen? Ja mitkä edut, mitkä viehätykset näkyivät muiden kulmaluilla, koska sun täytyi kulkus heitä kohden kääntää?»
Kuinkas on sun käynyt? Mansor, Mansor, kauanpa sua saimme odottaa! MANSOR Tää kirje kertoo, mitk' edustajas Thebassa sai ensin kapinat kukistaa, sielt' ennenkuin me uskalsimme lähteä. Mut tiellä parhaani mukaan kiiruhtanut oon. SALADIN. Ma sua uskon! Mutta mukaasi sa ota, hyvä Mansor, otahan uus vartiosto oitis ja sen kyllä mielelläs teethän? Matkaa täytyy heti sun jatkaa.
Mut lausukaa, mitk' ovat merkit synkät tään tähden, jotk' on aikaan saaneet, että maan päällä Kainin taru liittyy siihen.» Hymyili, haastoi hän: »Jos kuolevaisten erehtyy mielipide siinä, missä ei telkimiä avain aistin avaa, sua haavoittaa ei ihmetyksen nuolten tulisi enää, koska näät, kuin lyhvin jää siivin järki jälkeen aistimien.
Miehiä on miehet kaikki: Mitk' on miessä ollaksensa, Jotka maita matkustavat, Työnsä toimella tekevät; Merimies on merkillinen. Joka aalloilla ajaapi. Ei kohta kotona käyä, Kun laiva lahelta lähti, Seilit ottivat selälle. Haihtui silloin herran rouva, Unehtui ukolta akka, Kun laiva lahelta lähti, Tuuli tuuvitti alusta.
TASSO. Mitk' elävätkin soinnut laulussani, vain yhden, yhden niistä kiitos on! Ei henkinäky häilyvä se ole, mi loistollansa häikäisee ja milloin käy liki, milloin kauas pakenee.
Siis kilvoittele, taistele Alati miehuisasti; Siis viinaa älä maistele Sun kuolinpäivääs asti! Minne? Ah minne, ah minne, o ihminen, vie Sun matkasi määrä, sun juoksusi tie? Mitä täällä sä etsiskeletki? Mitk' on puheainehes, miettehes, työs? Miss' aartehes? miss' sydämes? sekä myös Kuhun kiirehin rientävi retki?
On tunne sydämmen, Kuin kuuma hiilos mielen; Vaan tulkki tuntehen, Tuo kylmä sana kielen, Se monta kyventä, Mitk' ihmis-sydäntä Lämmittää, hehkuu siellä, Pois hiivuttaapi tiellä. Ken sielun hiilokseen Vois nähdä, kenpä luoda Vois silmän salaiseen Sydämmen ahjoon, tuoda Esille hiljaisen Ja ujon tuntehen, Jonk' alla kulta kiiltää, Kun tuli korret hiiltää?
PRINSSI. Montague, varhain nousit, nähdäksesi Varhemmin vielä poikas sortuneena. MONTAGUE. Oi, prinssi, vaimoni tän' yönä kuoli, Maanpako Romeon hänet suruun tappoi. Mitk' uudet tuskat salaliittoon yhtyy Ikääni vastaan? PRINSSI. Katso vain, niin näet. MONTAGUE. Oi, kelvoton sa! Tapojako nuo, Noin ennen isää kiirehtiä hautaan?
En tähdistä ma tietojani ota, Mut tähtiä mä tutkin tosiaan. Ei onni, hätä, rutto, nälkä, sota Mun ennusalojani ollenkaan. En osaa ennustella, mitkä hetket Tuo sateen, ukkosen tai myrskysään, En tiedä, mitk' on ruhtinaiden retket, Vaikk' utelisin taivaalt' yhtenään.
Ei nyt vaatteista eroita Jos ei muutoin miestä tunne, Kuka herra, kuka narri, Mitk' on muita mestareita."