United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt se vielä pilaa Kaikusen pojankin ja kuuluu tehneen piipun kopan Jeriko-paran päivän näkemättömästäkin". Honkalan Leena keskeytti muoria kysyen: "onkos se totta, kun kylällä sanotaan rukkiukon Sormulan pirtin uunilta viskanneen pellolle lehmän pääluun; se muka oli siellä hänen tarvispuittensa tiellä, vaan eiköhän Sormulan lehmäonnikin liene mennyt samaa tietä?" "Menihän se!
»Kyllä he ovat kotona», vastasi ruustinna ja huusi tyttäriään, joista toinen heti tuli muoria tervehtimään ja lupasi peiton kauniiksi pistellä. Mutta nähtyään peittovaatteen, joka oli mustapohjaista, punaisilla kukilla hienosti pilkutettua karttuunia, sanoi neito: »Noh, miksikä tuommoista mustanväristä vaatetta olette Liisun morsiuspeitoksi ostaneet?»
Ei todellakaan ole mikään pieni asia toimittaa oikeat häät Jemtlannissa. Elsa muoria oli mahdoton saada suostumaan siihen, että häät pidettäisiin talvella, sillä hän tahtoi kuitenkin, että Inka kunnialla lähtisi pois kotoansa.
Anna Maria lähti salin kasvien välistä käytävää taluttamaan muoria, mutta rovasti katsoi kamarin auki olevasta ovesta menijöiden jälkeen ja nähdessään muorin luisevan olennon rinnalla Anna Marian rotevan täyteläisen, aivan kadehdittavan kauniin ja parhaassa nuoruutensa kukoistuksessa olevan vartalon, joutui itseltään kysymään, voiko yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden aika tuon Anna Marian muuttaa tuollaiseksi, kuin tuo muori nyt oli.
"Ei tuo toki liene", arveli Reeta, "ja jos onkin, niin ei se varmaankaan ole soittanut muuta kuin virsikanteletta, eikä semmoisia synnin helistimiä." Laukkalan muoria tultiin nyt hakemaan kuppisaunaan ja Reeta pääsi viimeinkin Rekulaan lähtemään tiedustelemaan, "lähtisikö Kaisa ensi pyhän tienoissa Wuokkoon seuroihin?" Kaisa ei joutanut seuroihin lähtemään, vaikka kyllä sanoi mielensä tekevän.
Ai, ai, ai, kalua. Tulis, tiipelis, taapelis, tom, tom, tom! Tulis, tiipelis, taapelis, tom! Eikös vaan se ole Virveli, joka loilottelee täällä? VIRVELI. Pernales Olkkoseen tuota Kaisa muoria! Eipäs teitä ole näkynyt liikkeellä herran hepusiin hetkiin. Kas, kun pääsee noin vaan omin neuvoin juoksentelemaan. KAISA. Vaivaista pääsemistä! Hoh, hoh! Hyvää päivää sentään, Virveli vaari!
»Kiitoksia», vastasi muori; ja ollen vähän nopolla nokin, hän sanoi: »Luulin minä täältä saavani apua, mutta turhaa, näemmä, se olikin.» Rovasti läksi virkansa toimiin kirkkoon, mutta muori jäi vaivojansa valittamaan ruustinnalle, joka, ystävällisesti muoria kuunnellen, tarjosi hänelle kahvia sydämmen lohdutukseksi.
Ruustinna kiitti tuliaisista ja käski muoria istumaan. »Kiitoksia! On sitä istuakkin saanut, rattailla kun tulimme», vastasi muori, mutta istui sentään samassa tarjotulle tuolille ja kysyi: »Ovatko röökinät kotona? Minä otin mukaani peitonaineita ja pyytäisin röökinöitä meidän Liisulle morsiuspeittoa ompelemaan.»
Tokkohan Anna Maria ja Saara siellä Jokikylässä saavat tietää, että hekin tulisivat. Jos tuo mies ei lähtene Jokikylän kautta palaamaan, niin täytyy Erkin tai Tuomaan lähteä Jokikylään ja hän saattaa sieltä tulla kirkolle sisariensa kanssa. Mutta Antille pitäisi hauta saada muorivainajan viereen. Se niin aina kunnioitti muoria, oli valmis auttamaan, jos muori vähänkään kompastui.
JUHANI. Mutta onpa siinä muoria kuitenkin. AAPO. Oivallinen muori! MIKKO. Onpa peijakas niinkin; minä uskallan sen sanoa. Se on minun muijani. JUHANI. Muija kuin patavaltti vaan! MIKKO. Onpa niinkin. Kiivasta eukkoa, kiivasta eukkoa; mutta kas kun kerran ukkokin karvansa pörristää, niin paneepa. silloin mamma itsekkin suunsa koreaan, lilliseen nipistykseen, panee, ei auta.