United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tosin astuiwat tyttäret wielä kynnykselle, mutta yhä harwalukuisemmiksi käwiwät sen kaunistuksen ihailijat. Tosin kehui isäntä wielä joskus taloansa, elämäänsä, rikkauksiansa, perheensä siwistystä ja ylewyyttä, mutta yhä harwemmat sitä uskoiwat, sitä wähemmin ottiwat siitä minkäänlaista waaria.

Maan sotajoukko oli perääntynyt Siikajoelle asti, mutta siinä sattumus toi heille toisen päällikön. Uusi into ja toiwo waltasi silloin Suomen poikien sydämet, ja tuon toiwonsa woimasta ottiwat he loistawan woiton. Silloin täyttyiwät kaikkien Suomalaisten sydämet ilolla ja toiwolla, sitäkin paremmin, kun wihollinen alkoi kiireesti tappionsa jälkeen perääntyä.

Tuota ei raukka tehnyt kuuroille korwille, sillä wuoroon syliin, wuoroon kätkyeeseen sowitteliwat, waaliwat, ottiwat ja paniwat hellät wanhemmat sairasta lastansa, tuota oliwat he tehneet jo toista wuotta yöt ja päiwät. Silloin kun toinen uupui, walwoi toinen heistä sairaan lapsensa ja toisen pienemmän lapsensa wuoksi, sillä sairas Kusti=raukka ei ollut enää ainoa lapsi wanhemmillansa.

Wasta sitten kun papisto otti huomioonsa tuon kowin laiminlyödyn lasten kaswatuksen ja antoi julkisia nuhteita wanhemmille, ottiwat he kotiopettajan lapsillensa, joka heidät opetti senwerran lukemaan, että he hädin tuskin pääsiwät ripille.

Lokak. 28 päiwänä saapuiwat he Chios=saaren rantaan; seuraawana aamuna jo oli pää=kaupunki heidän wallassaan. Turkkilaiset ottiwat turwansa linnaan, jota Jadwier myös toiwoi pian saawansa walloitetuksi. Hän laittoi säännöllisiä piirityswalleja ylt'ympäri, joista pommitteli Turkkilaisia.

Hän rupesi nyt hywäksensä käyttämään kaikkia niitä elämän mukawuuksia, joita nykyinen asema tarjosi. Hän seurusteli usein wertaistensa kanssa ja enemmänkin siwistyneitten ihmisten parissa. He ottiwat hänet aina ilolla wastaan, sillä kaikki häntä kunnioittiwat.

"Lapseni!" huudahti sydämen kiwusta wapisewa äiti, ja heti kun toiset ottiwat köyden päästä kiinni, antoi hän waate päällä itsensä kuohuwan kosken waltaan ja alkoi köyttä myöten wetää itseänsä myllyn owea kohden.

Heillä oli wierashuoneet kaikin puolin hywässä kunnossa ja wieraita ottiwat he mielellään wastaan, pitäen sen kunnianaan, kun saiwat heitä kestitä. Tosin kuului heidän korwissaan hywältä, kun wieras lausui mielistelewiä lauseita talon ja sen asukasten hywin woinnista; mutta eihän tuo ole mikään kumma, sillä kenellepä se soitto ei hywää tekisi.

Tuntuipa siltä, kuin ukon surullisesti sointuwa, wäliin katkonainen ja pitkäweteinen puhe olisi yhä kuulunut korwiini, eikä se kumma ollutkaan, jos niin oli, sillä hänen kertomuksensa oli minuun tehnyt sywän waikutuksen. Wäki oli jo noussut ylös, ennenkuin heräsin. Emäntä oli jo pannut walkean takkaan, osa wäestä puki waatteita ylleen, toiset ottiwat jo käsitöitään esille.

Seurakuntalaiset ottiwat meidät kaikella ystäwyydellä ja kunnioituksella wastaan, mutta minun sielussani oli kowa sisällinen tuska, sillä tunsinpa, minkälaisen sielunpaimenen he nyt saiwat ja hirmuinen, polttawa edeswastaus tuntui makaawan päälläni. Meidän elämämme ei parannut sielläkään; mitenkäpä se oli mahdollistakaan, sillä kerran sille kannalle joutunut elämä ei woi koskaan parantua.